Blogi

Tarina, jota tapahtuneesta itselleni sepitän

Jos aivomme saavat päättää, olemme itse jokaisen tarinan tärkein henkilö. Usein tämä tulkinta on kuitenkin väärä. Todellisuutta on hyvä tarkistaa kertomalla oma tarina ja kysymällä, mikä toisen versio tapahtuneesta on.

Oliko pomosi Nordic Business Forumissa?

Maanantaipalaverin agenda uusiksi! Jos pomosi oli Nordic Business Forumissa, hänen kanssaan kannattaa juuri nyt ottaa puheeksi seuraavia teemoja, ideoita ja epäkohtia.

Vakuuta yleisösi seisomalla vakuuttavasti

Olisi tietysti kiva, jos pelkällä puheen sisällöllä olisi väliä. Me emme kuitenkaan luontaisesti luota puhujaan, jonka kehonkieli ei herätä luottamusta ja jonka olemus viestii epävarmuutta. Onni on se, että olemme syntyneet seisomaan vakuuttavasti.

Itsevastuun sivuraide: Luovuttaminen ja lopettaminen

Työpaikkojen käytävillä raahustaa luovuttaneita, lannistuneita ja lamaantuneita työntekijäzombeja. Luovuttaminen on ihmisen pakokeino, kun häpeä ja velvollisuudentunto painavat niin paljon, ettei ihminen muuten jaksa.

Itsevastuun vaihe 4: Mun on pakko, mutta en halua

Mun nyt vaan on ihan pakko hoitaa nää, tehdä tää ja suorittaa tuo. Se on mun velvollisuus. Tätä pidetään yleisesti vastuuntuntoisena, mutta hämmentävää kyllä, vastuuntunto on sekin vielä kaukana itsevastuusta.

Itsevastuun vaihe 3: Häpeä iskee säälimättä

Miten voin olla näin huono? Nostan käteni pystyyn virheen merkiksi. Ripottelen päälleni tuhkaa ja jätän korvat uuninluukun väliin. Harmillista kyllä, itse ongelmaa tämä toiminta ei silti ratkaise.

Itsevastuun vaihe 2: Oikeutan ja selittelen

Aina täällä meillä käy näin. Aina nää projektit menee näin. Aina noi asiakkaat toimii noin. Ja minä en sille kyllä mitään mahda. Vai mahtaisinko sitten kuitenkin?

Itsevastuun vaihe 1: Minä syytän muita

Ei ollut muuten minun syy eikä ainakaan minun vika. Näin mielemme päättää heti, kun jotain epämukavaa tapahtuu. Ja sen jälkeen etsimme, kunnes löydämme syyllisen.

Itsevastuun prosessi eli The Responsibility Process

Ei ollut minun syy, tää on ihan perseestä ja onks mun ihan pakko. Näin me luontaisesti ajattelemme, mutta meidän ei kannattaisi. Jos pystymme siirtymään näistä askeleen eteenpäin, palkintona on vähemmän ahdistusta ja enemmän parempia ratkaisuja.