Kun kuuntelemme toista ihmistä, tulkitsemme hänen sanojaan. Emme koskaan pääse toisen ihmisen sanomaan täysin neutraalisti käsiksi, vaan ennakko-oletuksemme, kokemuksemme ja odotuksemme muuttavat sitä, mitä kuulemme. Siksi kuunteleminen ei ole vain vastaanottamista, se on myös tulkinnan tarkistamista.
Tulkinnan tarkistamisella on kaksi funktiota. Toinen on nimensä mukaisesti tarkistaa, onko oma käsitys juuri kerrotusta siellä päinkään, mitä kertoja tarkoitti. Toinen puolestaan on osoittaa kertojalle arvostusta ja välittämistä. Asiasi on minulle niin tärkeä, että haluan selvittää, olenko tulkinnut sen oikein.
Kuulostaa siltä että…
Tulkinnan tarkistamiseen on yksinkertainen työväline, nimeäminen. Panttivankineuvottelija Chris Voss käyttää termistä labeling ja saman työkalun olen oppinut myös panttivankineuvottelija Richard Mullenderilta. Nimeäminen tarkoittaa sitä, että kuuntelija nimeää kuulemansa asian sanoin ”kuulostaa siltä, että…”
Vaihtoehtoisia aloituksia ovat myös ”tuntuu siltä, että”, ”vaikuttaa siltä, että” ja ”näyttää siltä, että”. Englanniksi vastaavat ovat ”seems like”, ”sounds like” ja ”feels like”.
Voss neuvoo jättämään minä-pronominin lauseen alusta pois. Ero ”Minusta kuulostaa siltä, että” ja ”kuulostaa siltä, että” on tietysti se, että ensimmäinen korostaa kuulijan roolia. Mutta kun tässä ei ole nyt kyse minusta, vaan sinusta.
Mitä voi nimetä?
Nimeämisen kauneus on siinä, että sillä voi tarkistaa melkein mitä vain. Kun kuuntelee ihmistä ja hänen sanomisistaan herää joku oletus, sen voi seuraavan sopivan kohdan tullen yksinkertaisesti esittää:
- ”Kuulostaa siltä, että sinua turhauttaa kollegasi käytös.”
- ”Näyttää siltä, että haluaisit suurempia haasteita työssäsi.”
- ”Vaikuttaa siltä, että koit äskeisen päätöksen epäoikeudenmukaiseksi.”
- ”Tuntuu siltä, että sinulle on jäänyt jotain hampaankoloon minua kohtaan.”
Eikä sen tarvitse mennä oikein. Kun nimeämisen on tehnyt, on syytä malttaa olla hiljaa ja antaa toisen pohtia sanottua. Yleensä ihminen nimittäin joko vahvistaa kuulemansa tai korjaa sitä: ”no ei oikeastaan hampaankoloon, mutta koin vähän tylyksi sen, mitä sanoit eilen palaverissa.”
Nimeämisellä voi tarkistaa aika isonkin oletuksen, koska nimeäminen ei väitä mitään todeksi. ”Kuulostaa siltä” ei sano, että näin todella on, vaan että tältä se tänne kuulijan korvaan vaikuttaisi. Se ei tuomitse, eikä arvota, vaan tutkii. Se myös lempeästi kutsuu kertojan tarkentamaan kertomaansa.
Miltä se sinulle kuulostaa? Tule jutulle Koodarikuiskaajan Slackiin!