Blogi

Itsevastuun vaihe 3: Häpeä iskee säälimättä

Miten voin olla näin huono? Nostan käteni pystyyn virheen merkiksi. Ripottelen päälleni tuhkaa ja jätän korvat uuninluukun väliin. Harmillista kyllä, itse ongelmaa tämä toiminta ei silti ratkaise.

Itsevastuun vaihe 2: Oikeutan ja selittelen

Aina täällä meillä käy näin. Aina nää projektit menee näin. Aina noi asiakkaat toimii noin. Ja minä en sille kyllä mitään mahda. Vai mahtaisinko sitten kuitenkin?

Itsevastuun vaihe 1: Minä syytän muita

Ei ollut muuten minun syy eikä ainakaan minun vika. Näin mielemme päättää heti, kun jotain epämukavaa tapahtuu. Ja sen jälkeen etsimme, kunnes löydämme syyllisen.

Itsevastuun prosessi eli The Responsibility Process

Ei ollut minun syy, tää on ihan perseestä ja onks mun ihan pakko. Näin me luontaisesti ajattelemme, mutta meidän ei kannattaisi. Jos pystymme siirtymään näistä askeleen eteenpäin, palkintona on vähemmän ahdistusta ja enemmän parempia ratkaisuja.

Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?

Kun meuhkaan jostain asiasta, lähipiirini katsoo minua lempeästi ja sanoo: ”Elisa, mitäs muuta tämä voisi tarkoittaa?” Se on ärsyttävää, mutta se toimii.

Rääkkää aivojasi kysymällä mitä jos ei

Mitä jos ei -kysymys on harvoin käytössä, koska se on kysymyksenä semi älytön. Se toimii näin: mitä jos tämä tuttu asia EI olisikaan se, mitä siitä juuri nyt ajattelemme.

Tunnista ja tunnusta ydinarvosi

Arvot määrittävät ja ohjaavat kaikkea tekemistämme, silti käytämme harvoin aikaa tutkiaksemme, mitä pidämme arvokkaana. Nyt on juuri sopiva hetki.

Vieraskynä: Tunneretro – arvokas lisä tiimin työkalupakkiin

/ Aleksi Lumme

Tunneretro on tärkeä työkalu siksi, että moderni työelämä herättää ihmisissä voimakkaita tunteita silloinkin, kun kulttuuri ei tue tunteiden esiin tuomista tai käsittelyä. Tunneretro auttaa pitämään sormen tiimin psykologisen turvallisuuden pulssilla.