Itsevastuun vaihe 2: Oikeutan ja selittelen

Tämä tekstisarja käy läpi Christopher Averyn The Responsibility Process -teoksessa esiteltyä mallia. Mallin mukaan jokainen ihminen käy läpi tietyt vaiheet kohdatessaan vastoinkäymisen tai ongelman. Nämä vaiheet ovat syyttäminen, oikeuttaminen, häpeä, velvollisuudentunto ja itsevastuu.

Tämän sarjan tehtävänä on esitellä eri vaiheet, ohjata kohti itsevastuuta ja pohtia, mitä hyötyä tästä kaikesta on teknisen asiantuntijan kannalta. Tekstisarjan tarkempiin taustoihin voi paneutua täältä ja täältä löytyy vaihe 1: syyttäminen.

Itsevastuun toinen porras esimerkkitapauksessa

Muistatko vielä esimerkkitilanteen? Viimeisimmän sprintin muutokset on viety tuotantoon ja jokin on rikkonut asiakkaan verkkokaupan kassasivun. Proikkari on kutsunut tiimin koolle ja kysynyt, ”Mitä oikein on tapahtunut?!?” Kaikki ovat käyneet päässänsä listan eri tahoja, jotka ovat syypäitä tilanteeseen, niin kuin luontaista on.

Sinäkin aloitit ensin miettimällä läpi kaikki ne tahot, joiden vika tilanne on. Sen jälkeen sait itsesi kiinni syyttämisestä ja totesit, ettet aio syyttää muita. Tällöin nouset itsevastuun prosessissa seuraavalle portaalle, joka on oikeuttaminen ja selittely (Justify).

Hyvä uutinen on se, että se on askel eteenpäin. Huono uutinen on se, että se on edelleen pitkälti ulkopuolisten asioiden syyttelyä. Nyt vain ihmisten sijaan syytämme olosuhteita. Syytät projektin aikataulua, itse testikeissejä, testiympäristön ajantasaisuutta, mahdotonta työmäärää. Oikeutat virheen sillä, että lapsi on valvottanut yöt, olet väsynyt, ylikuormittunut ja stressattu. Ei kai se nyt ole ihme, että tässä tilanteessa voi käydä jotain tällaista?

Ympäristön syyttäminen ja selittely ei auta

Ympäristössä, kuten myös muissa ihmisissä, on varmasti osa syystä. Aina on. Mutta ihan kuten syyttämisenkin kohdalla, myös oikeuttamisen ja selittelyn kohdalla jäämme kuoppaan jumiin. Jos vika on ympäristössä ja olosuhteissa, ainoa tapa päästä ongelmista eroon on se, että ympäristö ja olosuhteet muuttuvat. Sen varaan laskeminen tekee meistä jälleen voimattomia uhreja.

Meidän on helppo suunnata tuohtumuksemme ja ahdistuksemme itsemme ulkopuolelle. On helppo syyttää vanhentunutta teknologiaa, kankeaa prosessimallia, liiallista byrokratiaa ja typerää asiakasta. Mutta niin kauan kuin syytämme ympäristöä ja olosuhteita ja selittelemme niillä omaa käytöstämme ja vointiamme, elämme ongelmiemme kanssa emmekä suinkaan ratkaise niitä.

Ongelmien kanssa eläminen on energiaa vievää puuhaa. Se synnyttää tunteen voimattomuudesta ja jumissa olemisesta. Se on turhautumisen, patoutuneen kiukun ja jatkuvan ahdistuksen lähde.

Erityisen ongelmallista tässä on se, että kokonaiset tiimit voivat ruokkia toistensa oikeuttamisvaiheessa hengailua: ”tämmöistä täällä meillä nyt vaan on” ja ”tällainen tää teknologia nyt vaan on” ja ”näin nää projektit nyt vaan menee” ja ”tommosia ne asiakkaat vaan on”. Yhdessä on helpompi sietää ongelmaa, mutta se jatkaa silti jokaisen jäytämistä maailman tappiin asti. Tai ainakin niin kauan, kuin yhdessä päätetään jatkaa syyttelyä ja tilanteen oikeuttamista.

Vaihtoehto on jälleen saatavilla

Avery kirjoittaa: ”Paetaksemme oikeuttamisvaihetta, meidän täytyy haluta tulla todella tietoisiksi niistä tarinoista, joita kerromme itsellemme ja toisillemme. Meidän täytyy tunnistaa, että asetamme itsemme voimattomaan asemaan. Kun tajuamme tämän, yleensä päätämme lopettaa ongelmallisen tilanteen oikeuttamisen.”

Eli oikeuttaminenkin yleensä lakkaa, kunhan siitä tulee vain tietoiseksi ja päättää itse, ettei halua syyttää olosuhteitakaan. Olennaista on tarkastella omia lausevalintoja. Syytänkö säätä, liikennettä, kiirettä, kulttuuria, taloustilannetta tai jotakin muuta siitä, että olen tuohtunut ja pahalla tuulella? Yritänkö vierittää ongelman syyn pois itseni ulottuvilta?

Harjaannuttuamme saatamme tulla tietoisiksi syyttämisestä ja oikeuttamisesta hyvinkin nopeasti ja pääsemme noista portaista yli rivakasti. Silloin astumme seuraavalle askelmalle, joka on häpeä.

Missä kaikkialla itsesi ulkopuolella syy sijaitsee? Kuinka kauan olet syyttänyt olosuhteita ja tuhlannut energiaasi ongelmallisten tilanteiden oikeuttamiseen? Näistäkin aiheista puhutaan Koodarikuiskaajan Slackissa!

TL;DR: Itsevastuun toisessa vaiheessa syytetään olosuhteita

  • Muiden syyttämisen jälkeen siirrymme syyttämään olosuhteita ja ympäristöä. Oikeutamme olosuhteilla sen, mitä on tapahtunut tai mikä tilanne on sekä selitämme omaa käytöstämme.
  • Saatamme viettää pitkiäkin aikoja syyttäen ympäristöä ja ajatellen, ettemme voi ongelmillemme mitään.
  • Tässä kuopassa ollaan jumissa, ongelma ei poistu ja kaikki eteneminen on kiinni siitä, että maailma ympärillämme muuttuu – mitä se ei yleensä tee.
  • Reitti eteenpäin itsevastuun prosessissa on ensin tulla tietoiseksi omasta selittelystä ja oikeuttamisesta. Sen jälkeen täytyy yksinkertaisesti päättää, ettei aio enää selitellä eikä oikeuttaa.
  • Sen jälkeen siirrytään prosessissa seuraavalle askelmalle, joka on häpeä.

Vai mitä mieltä oot?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *