On eri asia olla vastuussa (tilivelvollinen) kuin kantaa vastuuta (itsevastuu). Kun kannamme sataprosenttisesti vastuuta kaikesta, mitä elämässämme tapahtuu, se tuo mukanaan vapautta, voimaa ja luovia ratkaisuja. Tämä on Christopher Averyn The Responsibility Process -teoksen keskeisin opetus.
Samankaltaisen ajatuksen ääreen minut on johdattanut aikanaan Katleena Kortesuo, jolta olen pöllinyt käyttööni itsevastuu-termin. Itsevastuu vastaa mielestäni parhaiten sitä, mitä Avery kuvaa sanavalinnalla ”the mental state of Responsibility”.
Myös panttivankineuvottelija Richard Mullender opetti workshopissaan, että vaikka asia ei välttämättä olisi sinun syysi, se on silti sinun vastuusi. Jotain tässä itsevastuussa siis on, mitä kannattaa tarkastella lähemmin ja Averyn prosessi vaikuttaa todella hyödylliseltä.
The Responsibility Process pala palalta
Christopher Averyn The Responsibility Process on malli, joka havainnollistaa meissä tapahtuvia automaattisia prosesseja, kun kohtaamme ongelman. Käännän sen tässä nyt omavaltaisesti itsevastuun prosessiksi. Aina kun sisäisessä maailmassamme tapahtuu törmäys sen välillä mitä meillä on ja mitä haluaisimme että meillä on, itsevastuun prosessi aktivoituu.
Mallissa on 5 + 2 vaihetta. Varsinaiset vaiheet ovat syyttäminen, oikeuttaminen, häpeä, velvollisuudentunto ja itsevastuu. Näiden lisäksi on kieltäminen ja luovuttaminen, joista kieltäminen on voimassa välillä, kun emme suostu myöntämään mitään tapahtuneen ja luovuttaminen puolestaan esiintyy, kun toivomme ongelman menevän pois itsestään. Pääasiassa ketju kulkee kuitenkin syyttämisestä itsevastuuseen.
Kipuamme näitä viittä prosessin porrasta automaattisesti sitä mukaan, kun pääsemme eroon edellisestä tilasta. Jokaisen vaiheen ohittaminen onnistuu vasta sitten, kun on tunnistanut olevansa kyseisellä portaalla. Ja missä tahansa tilanteessa on mahdollista nousta itsevastuun portaalle.
Miksi haluan itsevastuuseen?
Devaajan elämä on täynnä tilanteita, joissa itsevastuun prosessi aktivoituu. Projekti meinaa myöhästyä, tuotannosta löytyy bugi, myyjä on myynyt jotain, mikä pistää alkuperäiset aikataulut ihan solmuun, asiakas huutaa puhelimessa, tapahtuu palvelunestohyökkäys tai muu äkillinen uhka ja niin edelleen.
Jokainen näistä hetkistä pamauttaa ihmisen prosessin ensimmäiselle portaalle, eli muiden syyttelyyn ja sieltä alkaa tie tilanteen oikeuttamisen, häpeän ja velvollisuudentunnon kautta vastuullisuuteen. Vasta vastuullisuudessa pääsemme käsiksi luovuuteen ja ongelmanratkaisuun. Lisäksi itsevastuun myötä olomme paranee, mielemme kohentuu ja ahdistus tilanteesta häviää.
Paljon luvattu?
Niin on. Lähdetään yhdessä tutkimaan tätä mallia ja selvitetään, mitä mikäkin porras pitää sisällään, miten yhdeltä pääsee toiselle ja mitä lopussa odottaa.
Porras 1: syyttäminen
Porras 2: oikeuttaminen
Porras 3: häpeä
Porras 4: velvollisuudentunto
Sivuraide: luovuttaminen
Porras 5: itsevastuu
Kiinnostaako asia vähän, paljon tai hemmetisti? Tule jutulle Koodarikuiskaajan Slackiin!