Aktiivinen kuunteluasento huijaa aivosi hereille

Alkamassa on päivän ties monesko palaveri ja heti lounaan jälkeen. Takana vähän huonosti nukuttu yö ja keskittymiskooma lurkkii nurkan takana. Olisi tärkeää olla skarppina, mutta nuppi ei suostu yhteistyöhön.

Kuvittele neljä panttivankineuvottelijaa istumassa pöydän ääressä, jonka keskellä on puhelin. Alkamassa ties monesko tunti, kun odotetaan neuvottelupuhelua. Tilanne on ollut piinaava ja unet vähäiset jo monta päivää. Laserin tarkka fokus käsillä olevaan asiaan on kirjaimellisesti elintärkeä.

Millaiseen asentoon kuvittelet panttivankineuvottelijan, joka odottaa puhelua?

Ruumiin velttous antaa mielelle luvan veltostua

Kuvittelitko neuvottelijat istua rönöttämään, kädet rinnalle ristittyinä, jalat suorana, selkänojaan nojaten? Vai kenties puhelinta tiiviisti tuijottaen, kädet pöydällä, eteenpäin nojaten? Toki panttivankineuvottelutilanteissa itse tilanteen paine auttaa pysymään skarppina, mutta ei ole sattumaa, että tilanteen paine jännittää myös vartalon.

Olen itse vasta nyt alkanut tajuta, kuinka paljon aivot ja ruumis tekevät yhteistyötä. Toki olen huomannut käytännössä, että joku mieleen juolahtanut ajatus tai koettu tunne saattaa aiheuttaa hyvin voimakkaankin fyysisen reaktion. Mutta vasta nyt olen alkanut oivaltaa, kuinka paljon kehomme lähettää aivoillemme viestejä ja vaatimuksia ihan huomaamattamme.

Näin on myös kuuntelussa. Panttivankineuvotteluesimerkki on peräisin Scotland Yardin entiseltä panttivankineuvottelijalta ja heidän kouluttajaltaan Richard Mullenderilta. Hän opetti workshopissa, mikä on aktiivinen kuunteluasento.

Selkä suoraksi ja tiukka etukeno

Otamme tämän asennon ihan huomaamattamme, kun jokin keskustelussa herättää uteliaisuutemme tai jos järkytymme. Nousemme suoraksi, nojaamme eteenpäin, laskemme kädet pöydälle tai syliin. Selkä pysyy suorana ja etunojassa koko aktiivisen kuuntelun ajan. Vasta, kun kiinnostava kohta on ohi, lysähdämme takaisin selkänojaa vasten.

Tämän asennon voi ottaa ja usein kannattaakin ottaa jo tietoisesti. Ensinnäkin siten ei paljasta niin helposti itseään, kun jokin herättää mielenkiinnon. Mutta jo ihan siitäkin syystä, että jos ei meinaa oikein keskittyminen riittää, aktiivinen kuunteluasento auttaa pysymään asian äärellä.

Ellei kuuntele kunnolla, on hyvin vaikea myös vastata tehokkaasti. Jos ajatus on harhaillut viimeiset viisi minuuttia, keskustelun laatu heikkenee väistämättä. Toki pitkässä palaverissa väsyy muutenkin, mutta aina, kun herpaantuminen alkaa olla lähellä, voi jälleen kohentaa ryhtiä ja aktivoida itsensä kuunteluasennolla.

TL;DR: Mikä on aktiivinen kuunteluasento?

Vai mitä mieltä oot?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *