Olisi tietysti kiva, jos pelkällä puheen sisällöllä olisi väliä. Me emme kuitenkaan luontaisesti luota puhujaan, jonka kehonkieli ei herätä luottamusta ja jonka olemus viestii epävarmuutta. Onni on se, että olemme syntyneet seisomaan vakuuttavasti.
Blogi
Itsevastuun vaihe 5: Aika nousta itsevastuun portaalle
Kun tarinamme sankari kipuaa vielä yhden portaan ylöspäin, hän ottaa muutaman kerran syvään henkeä ja kysyy hiljaa itseltään: Miten minä haluan tämän ongelman ratkeavan?
Itsevastuun sivuraide: Luovuttaminen ja lopettaminen
Työpaikkojen käytävillä raahustaa luovuttaneita, lannistuneita ja lamaantuneita työntekijäzombeja. Luovuttaminen on ihmisen pakokeino, kun häpeä ja velvollisuudentunto painavat niin paljon, ettei ihminen muuten jaksa.
Itsevastuun vaihe 4: Mun on pakko, mutta en halua
Mun nyt vaan on ihan pakko hoitaa nää, tehdä tää ja suorittaa tuo. Se on mun velvollisuus. Tätä pidetään yleisesti vastuuntuntoisena, mutta hämmentävää kyllä, vastuuntunto on sekin vielä kaukana itsevastuusta.
Itsevastuun vaihe 3: Häpeä iskee säälimättä
Miten voin olla näin huono? Nostan käteni pystyyn virheen merkiksi. Ripottelen päälleni tuhkaa ja jätän korvat uuninluukun väliin. Harmillista kyllä, itse ongelmaa tämä toiminta ei silti ratkaise.
Itsevastuun vaihe 2: Oikeutan ja selittelen
Aina täällä meillä käy näin. Aina nää projektit menee näin. Aina noi asiakkaat toimii noin. Ja minä en sille kyllä mitään mahda. Vai mahtaisinko sitten kuitenkin?
Itsevastuun vaihe 1: Minä syytän muita
Ei ollut muuten minun syy eikä ainakaan minun vika. Näin mielemme päättää heti, kun jotain epämukavaa tapahtuu. Ja sen jälkeen etsimme, kunnes löydämme syyllisen.
Itsevastuun prosessi eli The Responsibility Process
Ei ollut minun syy, tää on ihan perseestä ja onks mun ihan pakko. Näin me luontaisesti ajattelemme, mutta meidän ei kannattaisi. Jos pystymme siirtymään näistä askeleen eteenpäin, palkintona on vähemmän ahdistusta ja enemmän parempia ratkaisuja.
Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?
Kun meuhkaan jostain asiasta, lähipiirini katsoo minua lempeästi ja sanoo: ”Elisa, mitäs muuta tämä voisi tarkoittaa?” Se on ärsyttävää, mutta se toimii.
Rääkkää aivojasi kysymällä mitä jos ei
Mitä jos ei -kysymys on harvoin käytössä, koska se on kysymyksenä semi älytön. Se toimii näin: mitä jos tämä tuttu asia EI olisikaan se, mitä siitä juuri nyt ajattelemme.