Olemme tottuneet luottamaan havaintoihimme ja muistiimme. Tosiasiassa havaintomme ovat subjektiivisia, ja muistissamme on reikiä. Kun hetken päästä muistelemme mennyttä tapahtumaa, on siitä jäänyt mieleen vain murusia, joista muodostamme päässämme itsellemme mieluisan tai järkeenkäypän tarinan.
Avainsana: Kuuntelu
Sinä et kuuntele – eikun minä en tottele
Luulisi olevan itsestään selvää, kuunteleeko toinen tai kuuntelenko itse vai en. Silti olen toistuvasti törmännyt kuuntelemiseen liittyviin erimielisyyksiin sekä omassa elämässäni, työelämässä että kirjallisuudessa.
Tiivistäminen on hyvän kuuntelijan supertaito
Yksinkertaisesti sanottuna tiivistäminen on toisen kertomuksen palauttamista hänelle takaisin lyhyesti ja omin sanoin. Pureudutaan silti hieman syvemmälle: miksi, miten ja mihin tarkoitukseen tiivistämistä käytetään.
Ihminen jankuttaa, kun ei ole tullut kuulluksi
Toisinaan asia ei vain tunnu menevän perille. Turhauttaa. Toinen jankuttaa omaa näkökulmaansa sitkeästi kuin viikon vanhaa purkkaa. Miten moneen kertaan ja monin eri sanoin asia pitäisi ilmaista, että se lopulta menisi läpi?
Harjoittele kuuntelemista viisi minuuttia päivässä
Kuunteleminen vaatii harjoittelua ja kuluttaa energiaa. Siksi kuuntelemista kannattaa treenata viisi minuuttia päivässä. Treenaamista auttaa, kun valitsee ennakkoon, mitä kuuntelun osa-aluetta aikoo harjoitella, kenen kanssa ja milloin.
Nimeäminen on keino tarkistaa, onko tulkintamme siellä päinkään
Nimeämisellä voi tarkistaa aika isonkin oletuksen, koska nimeäminen ei väitä mitään todeksi. ”Kuulostaa siltä” ei sano, että näin todella on, vaan että tältä se tänne kuulijan korvaan vaikuttaisi.
Kaikuluotaa itsellesi lisää tietoa
Kaikuluotaus antaa kuulijan ymmärtää, että en nyt ihan ymmärtänyt tätä. Silti kaiku ei väitä, että toinen olisi selittänyt asian jotenkin huonosti. Se pyytää tarkennusta, mutta samalla jättää avoimeksi sen, mitä lisätietoa tai paljonko vastaajalta odotetaan.
Aktiivinen kuunteluasento huijaa aivosi hereille
Jos olisit panttivankineuvottelija ja istuisit pöydän ääressä odottamassa hetkenä minä hyvänsä saapuvaa puhelua, millaisessa asennossa istuisit?
Entä jos valitus onkin avunpyyntö?
Jos toinen ihan selkeästi tarvitsee neuvoja, mutta ei vain syystä tai toisesta niitä suoraan pyydä, on mahdollista tehdä yksi maaginen temppu: kysyä lupa antaa neuvoja.
Onko sun aina pakko yrittää ratkoa mun ongelmat?
Yritämme usein osoittaa välittämistä neuvomalla. Tosiasiassa vaikean tilanteen tullen tarvitsemme harvoin neuvoja ja hyvin usein ihmistä, joka istuisi kanssamme pimeässä tuomitsematta, säälimättä ja neuvomatta.