Entä jos valitus onkin avunpyyntö?

Sain muutaman hirmuisen hyvän kommentin, kun kirjoitin viime viikolla, että ongelmistaan kertova ihminen ei tarvitse neuvoja vaan tukea ja miksi ne eivät ole sama asia. Niistä tärkein oli kysymys, että entäs jos ihmistä nolottaa pyytää apua ja hän kätkee avunpyynnön valituksen muotoon? Se on hyvä kysymys, sillä näitäkin tyyppejä nimittäin on.

Tilanne voi olla myös tällainen

On myös niitä tyyppejä, jotka eivät kerta kaikkiaan tajua, että he tarvitsisivat nyt apua. He vain hakkaavat päätä seinään kerta toisensa jälkeen eivätkä suostu joko myöntämään tai eivät vain näe, että nyt pitäisi pyytää apua. Silloin on vaikea olla vain tukena ja purra hammasta, kun näkee itse ihan selvästi, että toinen kiertää päättymätöntä kehää.

Lisäksi joskus on myös tilanne, että minulla vain sattumoisin on ihan oikeasti jotain sellaista tietoa, jolla toisen ongelma kokonaan ratkeaisi. Eli vaikka en olekaan ihan varma, että valittaako toinen neuvoja saadakseen vai ei, niin tuntuisi älyttömältä jättää tieto jakamatta.

Niin mitäs sitten?

Aikansa toisen kertomusta kuunneltuaan ja myötäelettyään ja lisätietoja kysyttyään ihminen voi tehdä maagisen tempun. Hän voi ihan suoraan kysyä toiselta, haluaako hän neuvoja.

  • Haluaisitko kuulla, mitä mieltä minä olen?
  • Tahtoisitko kuulla, miten minä ratkai(si)sin tuon?
  • Kiinnostaisiko sinua tietää, miltä tuo minusta kuulostaa?
  • Saanko kertoa sinulle yhden vaihtoehdon?
  • Olisiko siitä hyötyä, jos kerron sinulle oman näkökulmani?

Näin ihmiseltä on pyydetty lupa neuvonantoon. Kohtelias saattaa sanoa kyllä, vaikka oikeasti ei halua kuulla. Mutta silti apua ei mätetä hänen naamaansa pyytämättä ja yllättäen.

Tunteen jälkeen saapuvat vasta ratkaisut

Yleensä ihminen kyllä kuulee mielellään toisen näkökulman ongelmaansa, kunhan on ensin tullut kuulluksi ja nähdyksi. Monesti kuulluksi tulemisen jälkeen onkin jo valmis pohtimaan ratkaisuja. Kun tunne on koettu pois alta, voi itse ongelmaakin tarkastella jo rauhallisemmin.

Tämänkin oma kokemukseni vahvistaa sekä neuvojen vastaanottajana että antajana. Kyseessä on klassinen kontrolliharha. Kun saan päättää itse, että otan vastaan neuvoja, niin otan niitä vastaan paljon mieluummin.

Entäs sinä? Koodarikuiskaajan Slackissa keskustelua tästäkin aiheesta!

Vai mitä mieltä oot?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.