Ihmiset ärsyttävät meitä toisinaan, emmekä voi sille mitään. Mutta vaikka ärsyttävyyden hyväksyisi osaksi elämää, se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ärsyttää. Mitä siis tehdä ärsytykselle?
Avainsana: Itsetuntemus
Sinä ≠ ajatuksesi
Kaikki ajatuksesi eivät ole totta. Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi. Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään. Mutta miksi nämä näkökulmat kannattaisi sisäistää?
Kuulemme välillä ihan mitä sattuu
Olemme tottuneet luottamaan havaintoihimme ja muistiimme. Tosiasiassa havaintomme ovat subjektiivisia, ja muistissamme on reikiä. Kun hetken päästä muistelemme mennyttä tapahtumaa, on siitä jäänyt mieleen vain murusia, joista muodostamme päässämme itsellemme mieluisan tai järkeenkäypän tarinan.
Kun tunne ottaa vallan, ajattelu ja viestintä kompastelevat
Kun meissä ottaa vallan joku äänekkäämpi tunne, keskittymisemme kiinnittyy siihen. Omat tunteemme ja tarpeemme vaativat huomiomme. Emme enää pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan. Näissä hetkissä viestintä alkaa yleensä kompastella.
Kuinka perfektionismista pääsee eroon
Perfektionismi saattaa uuvuttaa, jähmettää, estää oppimista ja kehittymistä, vaikeuttaa tarkoituksenmukaista etenemistä ja ylipäätään aiheuttaa vitkuttelua, ahdistusta ja stressiä. Mutta miten siitä pääsee eroon?
Meitä ei suututa ihmisten käytös
”Meitäkö ei muka suututa ihmisten käytös? Tietenkin suututtaa. Harva se päivä suututtaa!” Olemme tottuneet ajattelemaan, että ihmisen käytös suututtaa meitä ja näin ollen se on huonoa käytöstä. Tosiasiassa reaktiomme ei kuitenkaan ole universaali eikä välttämätön.
Perfektionismista on enemmän haittaa kuin hyötyä
Moni mieltää perfektionismin salaa hyväksi asiaksi. Tässä mielikuvassa on kuitenkin virhe. Perfektionistia ei nimittäin aja eteenpäin terve halu olla hyvä ammattilainen ja tehdä huippulaadukasta työtä. Sen sijaan perfektionismin ytimessä on jatkuvasti jäytävä pelko riittämättömyydestä.
Se yks on vaan aina niin hankala
Negatiiviselta tuntuva ihminen on helppo leimata ilonpilaajaksi ja kiusankappaleeksi sen kummemmin miettimättä, mitä käytöksen takana on. Mutta mikä saa jonkun olemaan se ihminen, joka näkee asioissa riskejä ja uhkia ja joka kysyy aina ne tympeät ja vaikeat kysymykset?
On vaarallista tavoitella virheettömyyttä
Jos joku ei tee koskaan virheitä, se voi toki teoriassa tarkoittaa, että kyseessä on ylijumalaa muistuttava ylivertainen olento. Sitäkin todennäköisempää on kuitenkin se, että kyseessä on ihminen, joka pelaa varman päälle ja hioo työtään loputtomasti.
Kuka nyt totuudesta voi suuttua?
Totuus sattuu ja hävettää, mikä aiheuttaa tuohtumista, puolustelua ja jopa hyökkäämistä. Siksi ennen kritiikin esittämistä kannattaakin tutkia, kestääkö suhde jo kritiikin, onko taustatyöt tehty tarkasti ja onko sanat aseteltu riittävän hienotunteisesti.