On vaarallista tavoitella virheettömyyttä

Virheiden tekeminen ohjelmistoalalla on hyvin kaksipiippuinen asia. Yhtäältä koko ammatti on yhtä virheiden etsimistä, korjaamista ja välttämistä. Virhe väärässä paikassa voi olla kohtalokas tai vähintäänkin aiheuttaa melkoisen määrän härdelliä.

Toisaalta virheiden tekeminen on oppimisen polttoainetta ja merkki siitä, että ihminen poistuu mukavuusalueeltaan, haastaa itseään ja innovoi uutta. Se voi olla merkki myös asiallisesta priorisoinnista: typo sähköpostissa ei ole vaarallinen, huolimattomuus tuotantoonviennissä on. Virheitä myös sattuu väistämättä, vaikka mitä yrittäisi.

Jos joku ei tee koskaan virheitä, se voi toki teoriassa tarkoittaa, että kyseessä on ylijumalaa muistuttava ylivertainen olento. Sitäkin todennäköisempää on kuitenkin se, että kyseessä on ihminen, joka pelaa varman päälle ja hioo työtään loputtomasti.

Virheettömyyttään varmisteleva saattaa olla perfektionisti. Eikä se ole niin hyvä asia kuin äkkiseltään luulisi.

Virheettömyyden tavoittelua on monenlaista

Luultavasti jokainen on joskus kuullut tai jopa päästänyt suustaan jonkun seuraavista: Virheitä sattuu. Rapatessa roiskuu. Aina sattuu, kun tapahtuu. Tekevälle sattuu. Sattuuhan noita.

Tiedämme ja tiedostamme, että virheiden tekeminen on osa elämää. Silti valtaosa meistä välttelee virheitä kuin koronaa. Se on varsin ymmärrettävää, sillä kuka nyt haluaa korjata omia virheitään – saati kuulla, että joku muu on korjannut omaa työtä jälkikäteen.

On kuitenkin hirvittävän suuri merkitys sillä, miksi ja miten virheitä välttelee.

Terveellinen lähestymistapa virheisiin on halu tehdä hyvää ja laadukasta työtä. Laatuorientoitunut ihminen:

  • Tarkistaa kriittisissä kohdissa kaksi tai kolmekin kertaa, mitäs tässä nyt ollaankaan tekemässä.
  • Pyrkii antamaan tärkeille asioille riittävästi huomiota.
  • Pyytää apua, näyttää keskeneräistä työtään muille ja pyytää tekemisestään palautetta.
  • Virheen sattuessa harmittelee hetken ja miettii sitten, mitenkäs tästä opitaan ja tehdään ensi kerralla paremmin.

Epäterve lähestymistapa virheisiin on perfektionismi. Perfektionisti:

  • Pelkää olevansa riittämätön ja paljastuvansa osaamattomaksi.
  • Kokee virheiden tekemisen vaaralliseksi ja välttelee niitä hinnalla millä hyvänsä.
  • Pelkää palautetta, koska sieltä voi tulla kritiikkiä, eikä missään nimessä näytä kenellekään keskeneräistä työtä.
  • Voi henkisesti ja fyysisesti pahoin pelkästään ajatellessaan mahdollisuutta, että on saattanut tehdä virheen.
  • Virheen tehtyään tuomitsee itsensä rankasti ja viilaa työtään jatkossa yhä enemmän.

Voiko virhe olla myös hyvä asia?

Toki on asioita, paikkoja ja aikoja, joissa virheiden tekeminen on kriittisempää ja virheitä olisi syytä välttää. Näissä tilanteissa virhe tosiaan on yksiselitteisesti huono asia. Mutta on myös tilanteita, joissa virheiden tekemiseen pitäisi suorastaan kannustaa.

Virheistä oppii. Mitä enemmän olemme uuden äärellä, sitä todennäköisempää virheiden tekeminen on. Virheitä sattuu, kun otamme riskejä, suunnittelemme uutta ja menemme alueille, joita emme vielä osaa.

Virheet eivät siis aina ole merkki huolimattomuudesta tai ammattitaidottomuudesta. Päin vastoin ne voivat myös olla merkki siitä, että ollaan jonkin uuden äärellä, opetellaan ja innovoidaan rohkeasti.

Jos kaikkia virheitä kohtelee yhtäläisesti huonoina, ajautuu herkästi tilanteeseen, jossa alkaa vältellä kaikkia epävarmoja tilanteita. Se ei tee ammatilliselle ja inhimilliselle kasvulle hyvää.

Kasvata laadukkuutta, älä virheettömyyttä

Sen sijaan, että pyrit virheettömyyteen, pyri mieluummin laadukkuuteen. Laatutietoista kiinnostaa, miten hyvää jälki tällä hetkellä on ja miten sitä voisi vielä parantaa. Laatuun keskittyvä kestää virheiden löytymisen, sillä löytyneen virheen voi silloin korjata ja lopputulos on entistä parempi.

Laatu ei tarkoita täydellistä, vaan tilanteeseen sopivaa. Välillä riittää huonompikin laatu, toisinaan tarvitaan huippulaatua. Riippuu siitä, mitä asiakas on tilannut tai mitä on sovittu. Laadulla työskentelevä pystyy sopeuttamaan toimintaansa, kun tähtäimessä ei ole enää ainainen täydellisyys.

Alkuun pääsee sillä, että alkaa varovaisesti altistaa itseään palautteelle ja kehitysehdotuksille. Kun pyytää säännönmukaisesti palautetta, joutuu kosketuksiin omien puutteidensa ja kehityskohtiensa kanssa. Löytyneen kehityskohdan äärellä hengitetään syvään ja muistutetaan itseämme siitä, että “minä olen riittävä ja riittävän hyvä, vaikka työni voi olla vieläkin parempaa”. Myös turvallisen ihmisen kanssa jutteleminen auttaa käsittelemään palautetta hallitusti.

Näin aletaan hiljalleen siirtyä täydellisyyden vaatimuksesta kohti terveellistä ammatillista kasvukykyä.

TL;DR: Virheettömyys voi rampauttaa kyvyn haastaa, oppia ja uskaltaa

  • Ohjelmistoalalla on tyypillistä vältellä virheitä viimeiseen saakka ja monin paikoin se on tarpeellista.
  • On kuitenkin tilanteita, joissa virheiden tekeminen on hyvä merkki. Se on merkki riittävästä rohkeudesta, uuden opettelusta, halusta innovoida ja haastaa itseään.
  • Jos kaikkiin virheisiin suhtautuu yhtä vakavasti, voi ajautua tilanteeseen, jossa ei enää uskalla tehdä mitään, missä voi sattua virhe.
  • Jos virheiden välttelyn ytimessä on riittämättömyyden pelko, se usein estää ihmistä ottamasta vastaan palautetta ja kehitysehdotuksia.
  • Virheettömyyden sijaan kannattaa kiinnittää huomiota laatuun ja laadun parantamiseen.
  • Laatuorientoituneelle ihmiselle virheen löytyminen on hyvä uutinen, sillä silloin virheen voi korjata.
  • Virheiden pelkoa voi alkaa lievittää pyytämällä hallitusti hieman palautetta ja käsittelemällä sitä turvallisen ihmisen kanssa.

Haluatko eroon huijariajatuksista?

Alkaako huijarisyndrooma riittää? Olisiko kiva viettää kokonainen viikko ilman, että tarvitsee jatkuvasti epäillä ja murehtia omaa osaamista? Olen tehnyt sinulle huijarisyndrooma-verkkokurssin.

Katso video

Vai mitä mieltä oot?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.