Meitäkö ei muka suututa ihmisten käytös? Tietenkin suututtaa. Harva se päivä suututtaa! Tältä se hyvin selvästi tuntuu. Olemme tottuneet ajattelemaan, että ihmisen käytös suututtaa meitä ja näin ollen se on huonoa käytöstä.
Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksioikoinen. Monenlaiset viestinnän, vaikeiden tilanteiden ja itsetuntemuksen opukset ehdottelevat ajatusta, että tosiasiassa reaktiomme ei ole universaali eikä välttämätön. Ajatusta on helpohko pyöritellä teorian tasolla, mutta käytännössä sen sisäistäminen on vaikeampaa.
Kunnes asia valkeni minulle käytännössä kertaheitolla.
Olipa kerran talo, jolla oli naapuri
Asun mieheni kanssa maaseudulla ja meillä on ympärillä verrattain paljon tilaa. Meillä on myös tasan yksi naapuri. Olimme asuneet jo jonkun tovin kodissamme, kun aloimme huomata, että naapurillamme oli toisinaan tapana parkkeerata autonsa meidän tontillemme.
Tämä ele sai minut aivan kiehumispisteeseen. Olin erittäin vihainen ja turhautunut. En ymmärtänyt tätä käytöstä alkuunkaan. Olin valmis tilaamaan internetistä betoniporsaan ja tunkemaan sen kyseiselle tontinnurkalle. Jupisin ja napisin ja hermoilin asiasta miehelleni, joka…
… ei ollut asiasta ollenkaan vihainen. Enkä tiedä kumpi suututti minua enemmän: naapurin käytös vai se, että miestä se ei hetkauttanut lainkaan.
Sama tilanne, eri tulkinta, eri reaktio
Kun olin aikani kihissyt raivosta tilanteen äärellä, eräänä päivänä tapahtui valaistuminen. Olimme mieheni kanssa täsmälleen samassa tilanteessa. Sama talo, sama tontti, sama naapuri. Vaikka tilanne oli kummallekin lähes identtinen, silti reaktiomme olivat tyystin erilaiset.
Silloin viimein oivalsin, että minun reaktioni ei ole universaali eikä se ole tilanteessa ainoa mahdollinen reaktio. Näin ollen minun reaktioni ei voi seurata suoraan tilanteesta, koska jos reaktioni olisi kausaalinen seuraus tästä tilanteesta, miehelläni pitäisi olla sama reaktio.
Silloin viimein sisäistin, että reaktioni seuraa siitä tulkinnasta, jonka tälle tilanteelle annan. Meidän tulkintamme olivat erilaiset.
Minä tulkitsin käytöksen rajaloukkaukseksi. Oletin, että vastapuolen asenne oli epäkunnioittava, välinpitämätön, jopa tunkeutuva. Siksi koin tilanteen niin kertakaikkisen epäreiluksi ja raivostuttavaksi. Mieheni tulkinnat olivat paljon maltillisempia, minkä vuoksi hän pysyi rauhallisena.
Tulkinta on aina arvaus ja tulee historiastamme
Tulkinta tapahtuu salamannopeasti ja on peräisin historiastamme: kasvatuksestamme, kulttuuristamme, kokemuksistamme, näkemyksistämme, maailmankuvastamme, ympärillämme olevien ihmisten vaikutuksesta. Olemme usein tälle tulkintakehikolle sokeita ja siksi oletamme, että tulkintamme on yhtä kuin totuus tilanteesta.
Tulkinta on kuitenkin aina pelkkä arvaus. Emme tiedä, mitä toinen todellisuudessa on tarkoittanut tai mikä toisen käytöksessä on esimerkiksi tarkoituksellista ja mikä tahatonta. Jopa reaktioiden voimakkuus erilaisiin tulkintoihin liittyen on sekä henkilökohtaista että kulttuurisidonnaista.
Siksi meidän on hyvä pysähtyä reaktioidemme äärelle:
- Mikä toisen käytöksessä saa aikaan tämän reaktion?
- Millaisen tulkinnan sille annan?
- Mitä oletan tässä tapahtuvan?
- Miksi juuri minä reagoin tähän juuri näin?
Ota avuksesi neutraali kolmas osapuoli
Jos huomaat olevasi voimakkaan reaktion äärellä, juttele jollekin kolmannelle osapuolelle. Mielellään sellaiselle, joka ei lähde reaktioosi mukaan, vaan joka pystyy auttamaan sinua käsittelemään reaktiotasi. Joka pystyy antamaan vaihtoehtoisia tulkintoja. Joka voi ehdottaa, mitä muuta tämä tilanne voisi tarkoittaa.
Usein pelkästään oman reaktion subjektiivisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen auttaa meitä lähestymään tilannetta neutraalimmin. Vaikka olisimmekin lopulta tulkintamme kanssa “oikeassa”, saamme silti aikaan rakentavamman keskustelun, kun emme lähesty vastapuolta talikon ja betoniporsaan kanssa. Sitä paitsi lopulta voi myös paljastua, ettei se ollut naapurin auto alkuunkaan.
TL;DR Meitä ei suututa ihmisten käytös vaan oma tulkintamme siitä
- Vaikka tilanne olisi kaikille identtinen, ihmisten reaktiot tilanteeseen voivat olla tyystin erilaiset.
- Reaktiosi ei ole universaali eikä se ole tilanteessa ainoa mahdollinen reaktio.
- Reaktio seuraa siitä tulkinnasta, jonka tilanteelle annat.
- Tulkinta on peräisin historiastamme: kasvatuksestamme, kulttuuristamme, kokemuksistamme, näkemyksistämme, maailmankuvastamme, ympärillämme olevien ihmisten vaikutuksesta.
- Olemme usein tälle tulkintakehikolle sokeita.
- Jos huomaat olevasi voimakkaan reaktion äärellä, tutki omaa reaktiotasi tai juttele siitä jollekin kolmannelle osapuolelle.
- Usein pelkästään oman reaktion subjektiivisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen auttaa meitä lähestymään tilannetta neutraalimmin ja rakentavammin.