Olemme aiemmissa artikkeleissa todenneet, mitä haittaa virheettömyyden tai täydellisyyden tavoittelusta voi olla. Perfektionismi saattaa uuvuttaa, jähmettää, estää oppimista ja kehittymistä, vaikeuttaa tarkoituksenmukaista etenemistä ja ylipäätään aiheuttaa vitkuttelua, ahdistusta ja stressiä. Jos löytää itsestään viitteitä perfektionismista (✋), niin mitäs sitten?
Ensin disclaimer: en ole psykologi. Suhtaudu näihin neuvoihin maalaisjärjellisinä ideoina, älä lopullisina totuuksina.
Nämä ovat olleet niitä keinoja, joilla olen itse alkanut päästä eroon omasta perfektionismistani (ja huijarisyndroomastani). Prosessi on kestänyt nyt seitsemän vuotta, joten pikavoittoja tuskin on luvassa. Silti jokainen askel on helpottanut omalla tavallaan ja liikkeelle lähteminen on tuntunut paremmalta kuin paikallaan jäkittäminen. Siksi uskallan suositella näitä muillekin.
Lisää ymmärrystä aiheesta
Itselleni keskeinen askel matkalla kohti terveellisempää suhtautumista työhön ja tekemiseen on ollut ylipäätään sen oivaltaminen, mitä minussa on meneillään. Mitä enemmän olen oppinut huijarisyndroomasta, perfektionismista, vaativuudesta ja näiden kolmen yhteydestä toisiinsa, sitä paremmin olen ymmärtänyt omia haitallisia käytös- ja ajattelumallejani.
Keskeisiä lähteitä tällä tiellä ovat olleet:
Huijarisyndroomaan liittyen
- Valerie Young: The Secret Thoughts of Successful Women – Why Capable People Suffer from the Impostor Syndrome and How to Thrive in Spite of It
- Tiina Ekman: Huijarisyndrooma – miksi en usko itseeni
- Tiina Ekman Psykopodiaa-podcastissa
- Artikkelit:
Perfektionismiin liittyen
Vaativuuteen liittyen
- Ronnie Grandell: Irti itsekritiikistä
- Ronnie Grandell: Itsemyötätunto
- Ronnie Grandell Koodarikuiskaajan podcastissa
Keskustele aiheesta
Häpeälliset tai vaikeat aiheet ovat sellaisia, että mitä enemmän niistä vaikenee, sitä enemmän voimaa ne saavat. Kun olen ruvennut juttelemaan omista tuntemuksistani muiden kanssa, olen havainnut, että:
- En ole yksin, vaan tosi moni muukin kamppailee näiden samojen asioiden kanssa.
- Muilla on hyviä ideoita, kokemuksia ja näkemyksiä aiheeseen.
- Omien haavoittuvuuksien tunnustaminen tuntuu helpottavan muiden tuskaa ja päin vastoin.
- Omaan ajatteluun jää herkästi jumiin. Muiden kanssa jutteleminen kehittää ajattelua enemmän.
- On helpompi olla armollinen muille kuin itselleen.
Siksi suosittelen puhumaan omasta perfektionismista ja huijarisyndroomasta avoimesti muiden kanssa. Mitä enemmän luulemme olevamme yksin, sitä epätoivoisemmalta tilanne voi tuntua. Kun meillä on vertaisjoukko ympärillämme, asiat muuttuvat helpommaksi.
Yksi potentiaalinen vertaisjoukko sijaitsee Koodarikuiskaajan Slack-yhteisössä. Tervetuloa sinne kuulumaan joukkoon!
Hakeudu ammattiavun piiriin
Sen lisäksi, että suosittelen puhumaan näistä aiheista läheisille ihmisille, suosittelen lisäksi hakeutumaan juttelemaan mielen ammattilaisen kanssa. Ei tarvitse olla hullu mennäkseen terapiaan. Eikä tarvitse edes olla käsillä elämää suurempi kriisi, jotta terapeutin, psykologin, mentorin, työnohjaajan tai vaikkapa coachin puheille kannattaa hakeutua.
Olen itse käyttänyt kaikkien edellä mainittujen ammattikuntien edustajia oman prosessini tueksi ja jokaisesta on ollut erilaista hyötyä. Tälläkin hetkellä huollan päätäni Laavu Performancen erinomaisen psykologi-coachin kanssa (ei maksettu mainos).
Pää on kaikkein tärkein työkalumme, joten eikö meidän kannattaisi pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta? Siis jos sinulla suinkin on siihen mahdollisuus, hyödynnä kaikki mahdolliset ammattilaiset oman mielesi kehittämiseen.
Harjoittele armollisuutta ja itsesi hyväksymistä
Yksi keskeinen keino perfektionismin hoitamiseen on harjoitella itsemyötätuntoa, armollisuutta ja itsensä hyväksymistä. Nämä kaikki vahvistavat itsetuntoa. Se puolestaan tekee oman epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden sekä virheiden sietämisen huomattavasti helpommaksi. Vaikka kuinka pyrimme parhaimpaamme, täydellisiä emme ole eikä meistä koskaan tulekaan.
Harjoittelen armollisuutta esimerkiksi pyytämällä palautetta. Oli aika, kun välttelin palautteita, koska pelkäsin, että olen riittämätön. Nyt pyydän palautetta aina, kun voin, ja iloitsen mahdollisuudesta harjoitella. Olen oppinut erottamaan itsearvoni ja työni arvon toisistaan. Olen oppinut kehittämään ja kehittymään – ja silti ajattelemaan, että riitän tällaisenaan jo nyt.
Pehmeyden yllättävät vaikutukset
Pelkäsin alun perin kauheasti, että jos en edellytä itseltäni jatkuvasti parasta ja jos en ole itseäni kohtaan vaativa, mistään ei tule mitään. Minusta tulee veltto alisuorittaja, joka vain lässyttää itselleen päivät pitkät. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Päin vastoin, olen monessa suhteessa parempi ammattilainen kuin mitä olin. Olen tehokkaampi, kun en enää vaadi täydellisyyttä kaikessa. Saan enemmän asioita aikaan. Otan paremmin vastaan palautetta. Kehittäminen ja kehittyminen on iloista, ei pakonomaista. Pystyn nauramaan itselleni. Olen armollisempi muillekin. En stressaa niin paljon, olo on kevyempi, enkä tarvitse enää närästyslääkkeitä.
Tämä tie on kesken, eikä varmaan valmiiksi tulekaan. En ole vielä(kään) päässyt kokonaan eroon perfektionismista enkä huijarisyndroomasta. Ne kuitenkin tulevat vierailemaan nykyään huomattavasti harvemmin ja niiden ote on kevyempi. Olen oppinut, että vaikka minussa on perfektionismin ja huijarisyndrooman taipumuksia, minä olen jotain muuta. Paljon muuta.
Sinäkin olet.
TL;DR Miten perfektionismista pääsee eroon?
- Opiskele aihetta, jotta ymmärrät, mistä siinä on kyse.
- Puhu perfektionismista ja huijarisyndroomasta muiden kanssa.
- Etsi avuksesi joku mielen ammattilainen (terapeutti, psykologi, mentori, työnohjaaja, coach).
- Harjoittele itsemyötätuntoa, armollisuutta ja itsesi hyväksymistä.
- Usko, että vaativuus itseäsi kohtaan ei auta sinua kehittymään paremmaksi.
- Sen sijaan lempeys ja itsemyötätunto auttavat kasvamaan ja oppimaan.