Aloita näistä näkökulmista ja vinkeistä

Itsevastuun sivuraide: Luovuttaminen ja lopettaminen

Työpaikkojen käytävillä raahustaa luovuttaneita, lannistuneita ja lamaantuneita työntekijäzombeja. Luovuttaminen on ihmisen pakokeino, kun häpeä ja velvollisuudentunto painavat niin paljon, ettei ihminen muuten jaksa.

Itsevastuun vaihe 4: Mun on pakko, mutta en halua

Mun nyt vaan on ihan pakko hoitaa nää, tehdä tää ja suorittaa tuo. Se on mun velvollisuus. Tätä pidetään yleisesti vastuuntuntoisena, mutta hämmentävää kyllä, vastuuntunto on sekin vielä kaukana itsevastuusta.

Itsevastuun vaihe 3: Häpeä iskee säälimättä

Miten voin olla näin huono? Nostan käteni pystyyn virheen merkiksi. Ripottelen päälleni tuhkaa ja jätän korvat uuninluukun väliin. Harmillista kyllä, itse ongelmaa tämä toiminta ei silti ratkaise.

Itsevastuun vaihe 2: Oikeutan ja selittelen

Aina täällä meillä käy näin. Aina nää projektit menee näin. Aina noi asiakkaat toimii noin. Ja minä en sille kyllä mitään mahda. Vai mahtaisinko sitten kuitenkin?

Itsevastuun vaihe 1: Minä syytän muita

Ei ollut muuten minun syy eikä ainakaan minun vika. Näin mielemme päättää heti, kun jotain epämukavaa tapahtuu. Ja sen jälkeen etsimme, kunnes löydämme syyllisen.

Itsevastuun prosessi eli The Responsibility Process

Ei ollut minun syy, tää on ihan perseestä ja onks mun ihan pakko. Näin me luontaisesti ajattelemme, mutta meidän ei kannattaisi. Jos pystymme siirtymään näistä askeleen eteenpäin, palkintona on vähemmän ahdistusta ja enemmän parempia ratkaisuja.

Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?

Kun meuhkaan jostain asiasta, lähipiirini katsoo minua lempeästi ja sanoo: ”Elisa, mitäs muuta tämä voisi tarkoittaa?” Se on ärsyttävää, mutta se toimii.

Entä jos valitus onkin avunpyyntö?

Jos toinen ihan selkeästi tarvitsee neuvoja, mutta ei vain syystä tai toisesta niitä suoraan pyydä, on mahdollista tehdä yksi maaginen temppu: kysyä lupa antaa neuvoja.