Mitä meiltä oikein odotetaan, kun joku toivoo meiltä empatiaa tai empaattista kuuntelua? Mitä on empatia ja miten se suhteutuu tunneälyyn, myötätuntoon tai myötäelämiseen? Mistä tiedän, olenko empaattinen?
Empatiaa terminä käytetään nykyään jo aika laajalti erilaisissa keskusteluissa, mutta sen määritteleminen ei olekaan ihan niin yksiselitteistä. Lisäksi empatia ja sympatia menevät usein iloisesti sekaisin, eikä tunnu olevan oikein varmaa vastausta siihen, mikä näiden ero on. Erilaisia näkemyksiä kuitenkin on runsaasti.
En pyri – enkä edes voi pyrkiä – tässä mihinkään lopulliseen määritelmään. Sen sijaan pyrin etsimään sellaisen vastauksen, mitä voisi soveltaa työelämässä ja arjessa, kun kohtaamme toisia ihmisiä. On nimittäin selvää, että empatia on keskeinen toimivien ihmissuhteiden komponentti (niin työssä kuin vapaa-ajallakin) ja empaattinen kuunteleminen on taito, jota on hyvä harjoitella.
Empatia Brownin ja Wisemanin mukaan
Tutkija ja kirjailija Brené Brownin ajatukset empatiasta sekä empatian ja sympatian erosta on tiivistetty tähän lyhyeen animaatioon:
Videolla Brown siteeraa Theresa Wisemania, joka on tutkinut erilaisia ammatteja, joissa tarvitaan empatiaa ja tiivistänyt neljä empatian ominaispiirrettä:
- Perspektiivin ottaminen
- Tuomitsemisen välttäminen
- Toisen tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen
- Tämän ymmärryksen kommunikoiminen toiselle
Empatiassa tärkeää on siis se, että pystyy asettumaan toisen asemaan, tunnistamaan ja ymmärtämään toisen tunnetiloja sekä kommunikoimaan tätä ymmärrystä toiselle lempeästi ja tuomitsematta.
Empatian ja sympatian ero
Brown havainnollistaa empatian ja sympatian eroa kuopan avulla. Kun ihmisellä on vaikeaa, hän on kuopan pohjalla. Kuopan pohjalla oleva sanoo: “Täällä on pimeää, olen jumissa ja tilanne tuntuu ylivoimaiselta.”
Empatia on sitä, että ihminen suostuu kipuamaan kuoppaan toisen tueksi. Empatia on haavoittuvaista, sillä se aktivoi meissä muistoja samanlaisista kokemuksista ja tunteista. Empatiassa asetutaan toisen kanssa vaikean tunteen äärelle ja kannatellaan tilaa, jossa tunnetta ei yritetä ratkoa tai poistaa, vaan ymmärtää.
Sympatia sen sijaan on kuopan reunalta huutelua: “Voi että, onpa kurjaa, koita pärjätä!” Sympatialle tyypillistä on myös kokemuksen vähättely tai hopeareunusten kaivelu tilanteessa, jossa toisella on vaikeaa. Esimerkiksi lauseet, jotka alkavat “no ainakin/ainakaan…” ovat sympaattisia, eivät empaattisia.
- “Mulla on töissä vaikeaa…” “No ainakin sulla on työpaikka.”
- “Minulla on vaikeuksia terveyden kanssa…” “No ainakaan se ei ole syöpää.”
Klaavun empatiassa pysytään erillisenä
Toisen näkökulman empatian ja sympatian eroon antaa Juha Klaavu teoksessaan Lapsuuden kehityksellinen trauma – Syy arvottomuuteen, häpeään ja syyllisyyteen. Klaavu käyttää samaa kuoppametaforaa eron havainnollistamiseen.
Klaavun mukaan sympatiassa ihminen heittäytyy toisen ihmisen tunnekuoppaan ilman keinoa päästä sieltä pois. Hän ylimyötäelää toisen tunteita niin, että hän ei pysy enää itse vakaana ja toimintakykyisenä. Toisen tunteet ottavat sympatiassa ihmisen valtaansa ja sen sijaan, että toiselle tulisi parempi olo, kumpikaan ei pääse kuopasta pois. Pahimmassa tapauksessa alunperin tukea tarvinnut päätyykin tukemaan ”auttajaa”.
Empatiassa ihminen sen sijaan laskeutuu kyllä kuoppaan, mutta hänellä on tikapuut mukanaan. Hän pysyy erillisenä ihmisenä, joka pystyy kantamaan omat tunteensa ja näin auttamaan kummatkin kuopasta ylös. Hän on valmis kohtaamaan toisen ihmisen kokemukset ja tunteet, mutta ei mene niihin mukaan. Kun empaattinen ihminen pysyy vakaana, hän voi peilata toiselle tämän tunteita ja reaktioita ja auttaa toista näin selvittelemään omaa kokemustaan.
Taktista empatiaa Vossin ja Rosenbergin opeilla
Kolmas näkökulma empatiaan tulee panttivankineuvottelija Chris Vossilta sekä rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen (nonviolent communication, NVC) oppi-isältä Marshall Rosenbergiltä. Se keskittyy empatian käytännönläheisempään puoleen: miten kuunnellaan empaattisesti.
Voss käyttää termiä taktinen empatia, kun hän opettaa ihmisiä kuuntelemaan empaattisesti. Taktisessa empatiassa keskitytään toiseen ihmiseen ja hänen kokemukseensa. Pyritään asettumaan hänen asemaansa ja ymmärtämään, mistä toinen tulee. Keskeistä taktisessa empatiassa on aktiivinen kuunteleminen sekä siihen liittyvät kuuntelutyökalut kuten nimeäminen ja peilaaminen.
Rosenbergin rakentavassa ja myötäelävässä vuorovaikutuksessa puolestaan empaattinen kuuntelu tarkoittaa toisen ihmisen tunteiden ja tarpeiden tunnistamista ja niiden peilaamista takaisin ihmiselle itselleen. Kun ihminen kertoo esimerkiksi hankalasta kokemuksesta työpaikalla, empaattisesti kuunteleva ihminen vastaa: “Onko niin, että olet surullinen ja turhautunut, koska olisit kaivannut tukea ja ymmärrystä?”
Kummassakin lähestymistavassa keskeistä on se, että empaattinen kuuntelu pyrkii syvällisesti ymmärtämään, mitä toisen elämässä on meneillään: mistä kokemus kumpuaa, mitä sen takana on ja miltä toisesta tuntuu. Näiden palauttaminen takaisin kertojalle auttaa häntä prosessoimaan ja elämään tunteidensa läpi turvallisesti ja tuetusti.
Kuuntele empaattisesti työelämässä
Kohtaamme kaikenlaisia tunteita ja tilanteita päivittäin työelämässäkin. Jos opettelemme kuuntelemaan empaattisesti, voimme auttaa kollegoita prosessoimaan kokemuksiaan ja pääsemään niistä eteenpäin. Usein pelkkä kuulluksi tulemisen kokemus ja yhteys toiseen ihmiseen riittää siinä, että olo helpottuu ja ongelma muuttuu pienemmäksi.
Kun haluat kuunnella toista empaattisesti, vältä:
- ylimyötäelämistä ja toisen tunteisiin hukkumista (jos tunteesi meinaavat ottaa vallan, ota aikalisä).
- sympatiaa ja sääliä, jossa huutelet kuopan reunalta, vähättelet tilannetta tai etsit hopeareunusta toisen ongelmaan.
- ratkaisemista ja korjaamista (useimmiten toinen haluaa vain tulla kuulluksi ja kokea, että joku ymmärtää).
- tuomitsemista ja itsesi toisen yläpuolelle asettamista.
Sen sijaan pyri:
- asettumaan toisen asemaan ja yritä ymmärtää, mitä toinen kokee.
- suojelemaan tilaa, jossa toinen saa käsitellä asioitaan, antamalla tilanteelle aikaa ja olemalla valmis sietämään epämukavia tunteita, joita tilanne saattaa herättää.
- tunnistamaan toisen ihmisen tunteita ja tarpeita.
- peilaamaan eli kertomaan toiselle sen, mitä kuulit ja ymmärsit.
En vieläkään tiedä, miten empatia suhteutuu tarkalleen tunneälyyn, myötätuntoon tai myötäelämiseen. Sen sijaan uskon nyt tietäväni, mitä minulta odotetaan, kun minun toivotaan kuuntelevan empaattisesti. Entäs sinä?
TL;DR Empatian ja sympatian merkityksestä on runsaasti näkemyksiä
- Lopullisen määritelmän luominen on vähintäänkin vaikeaa. Kenties oleellisinta onkin löytää menetelmä, jota voi soveltaa työelämässä ja arjessa.
- Brownin ja Wisemanin mukaan empatiassa tärkeää on, että pystyy asettumaan toisen asemaan, tunnistamaan ja ymmärtämään toisen tunnetiloja sekä kommunikoimaan tätä ymmärrystä toiselle lempeästi ja tuomitsematta.
- Klaavun mukaan sympatiassa ihminen heittäytyy toisen ihmisen tunnekuoppaan ilman keinoa päästä sieltä pois. Empaattinen ihminen sen sijaan laskeutuu kuoppaan tikapuiden kanssa ja auttaa kummatkin kuopasta ylös.
- Vossin taktisessa empatiassa tärkeää on aktiivinen kuunteleminen sekä siihen liittyvät kuuntelutyökalut kuten nimeäminen ja peilaaminen.
- Rosenberg tarkoittaa empaattisella kuuntelulla toisen ihmisen tunteiden ja tarpeiden tunnistamista ja niiden peilaamista takaisin ihmiselle itselleen.
- Empaattinen kuunteleminen on taito, jota on hyvä harjoitella.
- Usein pelkkä kuulluksi tulemisen kokemus ja yhteys toiseen ihmiseen riittää helpottamaan toisen oloa.