Työpaikkojen käytävillä raahustaa luovuttaneita, lannistuneita ja lamaantuneita työntekijäzombeja. Luovuttaminen on ihmisen pakokeino, kun häpeä ja velvollisuudentunto painavat niin paljon, ettei ihminen muuten jaksa.
Työkaluja vaikeisiin tilanteisiin
Konfliktiin on aina kätkettynä kasvun paikka
On helppo olla hyvä tiimipelaaja niinä päivinä, kun kaikki ovat tyytyväisiä. Vaatii taitoa olla hyvä tiimipelaaja toisina päivinä, kun mielipiteet, tavoitteet ja persoonat törmäävät. Jokaiseen erimielisyyteen, konfliktiin ja hankalaan kohtaamiseen sisältyy kuitenkin mahdollisuus kehittyä paremmaksi.
Tällaiset tilanteet aiheuttavat ensi alkuun tukalan olon. Ihmisellä on luontainen taipumus pyrkiä välttämään epämukavuutta, pelkoa ja torjuntaa. Lisäksi useimmat meistä on kasvatettu ajattelemaan, ettei saisi riidellä. Siksi vaikeat tilanteet tekee mieli kiertää kaukaa tai vähintäänkin taputella riidanalut mahdollisimman nopeasti sammuksiin. Se ei ole pidemmän päälle kestävä ratkaisu.
Kaikki erimielisyydet eivät ole tarpeellisia, mutta haluan auttaa sinua tunnistamaan ne, jotka ovat. Haluan antaa sinulle erilaisia työkaluja sietää hankalia tilanteita, käsitellä kenkkuja tyyppejä ja käydä vaikeita keskusteluja. Millaista hyvä riitely on? Miten annetaan kriittistä palautetta? Kuinka ollaan rakentavalla tavalla eri mieltä?
Aloita näistä näkökulmista ja vinkeistä
Itsevastuun vaihe 4: Mun on pakko, mutta en halua
Mun nyt vaan on ihan pakko hoitaa nää, tehdä tää ja suorittaa tuo. Se on mun velvollisuus. Tätä pidetään yleisesti vastuuntuntoisena, mutta hämmentävää kyllä, vastuuntunto on sekin vielä kaukana itsevastuusta.
Itsevastuun vaihe 3: Häpeä iskee säälimättä
Miten voin olla näin huono? Nostan käteni pystyyn virheen merkiksi. Ripottelen päälleni tuhkaa ja jätän korvat uuninluukun väliin. Harmillista kyllä, itse ongelmaa tämä toiminta ei silti ratkaise.
Itsevastuun vaihe 2: Oikeutan ja selittelen
Aina täällä meillä käy näin. Aina nää projektit menee näin. Aina noi asiakkaat toimii noin. Ja minä en sille kyllä mitään mahda. Vai mahtaisinko sitten kuitenkin?
Itsevastuun vaihe 1: Minä syytän muita
Ei ollut muuten minun syy eikä ainakaan minun vika. Näin mielemme päättää heti, kun jotain epämukavaa tapahtuu. Ja sen jälkeen etsimme, kunnes löydämme syyllisen.
Itsevastuun prosessi eli The Responsibility Process
Ei ollut minun syy, tää on ihan perseestä ja onks mun ihan pakko. Näin me luontaisesti ajattelemme, mutta meidän ei kannattaisi. Jos pystymme siirtymään näistä askeleen eteenpäin, palkintona on vähemmän ahdistusta ja enemmän parempia ratkaisuja.
Entä jos valitus onkin avunpyyntö?
Jos toinen ihan selkeästi tarvitsee neuvoja, mutta ei vain syystä tai toisesta niitä suoraan pyydä, on mahdollista tehdä yksi maaginen temppu: kysyä lupa antaa neuvoja.
Onko sun aina pakko yrittää ratkoa mun ongelmat?
Yritämme usein osoittaa välittämistä neuvomalla. Tosiasiassa vaikean tilanteen tullen tarvitsemme harvoin neuvoja ja hyvin usein ihmistä, joka istuisi kanssamme pimeässä tuomitsematta, säälimättä ja neuvomatta.
Kukaan ei ole koskaan väärässä keskustelun alkaessa
Väärässä oleminen on meille ihmisille melko vaikea rasti. Etenkin siksi, että olemme lähtökohtaisesti aina oikeassa – tai siltä se ainakin jokaisesta itsestään tuntuu.
Konfliktissa olennaista on tunne, että olemme eri mieltä samalla puolella
Konflikti on sanana aika järeä, mutta tarkoitan sillä kaikkia niitä tilanteita, joissa kaksi henkilöä asettuu erimielisenä vastakkain puimaan asiaa, tilannetta tai näkökulmaa.
Nämäkin ovat aikasi arvoiset
Leadership and Self-Deception
The Arbinger Institute, 2009
Minä olen oikeassa ja muut ovat useimmiten väärässä. Minä olen ahkera ja teen asiat oikein, muut ovat laiskoja ja tekevät huonoa työtä. Muiden käsiin ei voi luottaa mitään vastuuta, itse tekisin tämänkin paremmin. Ihmiset eivät arvosta sitä, mitä heidän puolestaan teen. Jos tunnistat itsesi yhdestäkään näistä, niin lue tämä kirja. Mielellään heti ja kertauksena parin vuoden välein.
Ei oo totta -podcastin vieraana koodarikuiskaaja
Katleena Kortesuo ja Elisa Heikura
Miksi hampurilaismallia ei pitäisi käyttää palautteenantoon koskaan eikä milloinkaan? Millainen on sen sijaan FBI-malli? Miksi kannattaa kysyä usein, että mitä muuta tämä voisi tarkoittaa? Katleenan podcastissa selvitetään, mikä koodarikuiskaaja oikein on ja annetaan konkreettisia vinkkejä kinkkisiin tilanteisiin.