Jos olet lukenut aiemman sarjani vastuunottomallista, tiedät jo otsikon kysymykseen vastauksen. Ei tietenkään ole pakko. Pakko on vain yksi mielentila, jonka luomme itse itsellemme. Kuvittelemme olevamme vastuuntuntoisia, kun teemme sen, mikä ”on pakko”. Se ei ole kuitenkaan vielä vastuunottoa, se on vasta pakko.
Vastuunoton ja pakon ero on se, että pakkoajattelussa puristaa, ahdistaa, eikä vaihtoehtoja ole. Vastuunoton portaalla olo on voimakas, vapaa ja vaihtoehtojakin on. Jopa koronan hetkellä, kotiin patistettuna, työnpaikan menettämisen uhan alla on mahdollista saavuttaa tällainen mielentila.
Mutta onhan meidän nyt PAKKO olla kotona
Me viljelemme (minäkin viljelen) tällä hetkellä reippaasti pakko-kieltä ja pakko-mieltä. On pakko jäädä kotiin, on pakko perua keikat, on pakko eristäytyä, on pakko pysyä poissa rakkaiden ihmisten luota.
Mutta jos kysyn, että mitä minä haluan, vastaus on ilmiselvä: Haluan pitää ihmiset turvassa. Haluan auttaa keventämään sairaaloiden kuormaa ja pienentää osaltani turhia kuolemia. Haluan pysyä kotona, etten kanna, tartuta, sairastu, sairastuta ja pahenna tilannetta. Haluan olla tuo pallura, joka katkaisee yhden ketjun.
Virukset tarttuvat. Teko on se, että jättää tekemättä. #koronafi pic.twitter.com/Uf4PgmrnfJ
— Petteri Kallio 📱 (@petterikallio) March 22, 2020
Joten jään kotiin, perun keikat, eristäydyn ja pysyn poissa rakkaiden ihmisten luota. Täsmälleen sama lopputulos, täysin eri tunnelma.
Meillä on vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia
Kohtaamme koronan vuoksi myös muita ikäviä seurauksia, jotka eivät liity akuuttiin terveydelliseen uhkaan. Ihmisiä lomautetaan, monet yritykset ovat konkurssiuhan alla, mikä taas tarkoittaa monen työpaikan katoamista. Olisi helppo kieriä pelossa ja huolessa ja maalata maailmanloppua seinään.
Kun me olemme tilanteessa, jossa me emme halua olla, me sorrumme herkästi
- syyttelyyn: ”Hallitus ei tehnyt tarpeeksi, eikä ajoissa!”
- selittelyyn: ”En minä vaan täältä kotoa käsin voi tehdä näitä töitä paremmin.”
- häpeään: ”Miten mulle aina käy näin?”
- ja pakkoon: ”Mun on nyt vaan pakko yrittää löytää jostain uusi työpaikka.”
Mutta mitä jos tässäkin hetkessä kysyisi itseltään, ensin että ”Mitä minä haluan nyt? Miten haluaisin tämän ongelman ratkeavan?” ja sen jälkeen, että ”Kuinka voisin saada sen tapahtumaan?”
Meillä on vielä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Ihmiset keksivät kriisin tullen myös kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia. Meissä asuu paljon innovatiivisuutta, luovuutta, ongelmanratkaisua, sekä halua auttaa ja osallistua. Kunhan emme jää lillumaan syyttelyyn, selittelyyn, häpeään tai pakkoon.
No entäs se korona, onko siitä pakko kantaa vastuuta?
Olemme ennenkin pohdiskelleet, että onko kaikesta kannettava vastuuta. Onko pyydettävä anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään väärää? Ja jos asia ei ole minun syyni, niin onko silti siitä kannettava vastuuta?
Teoriassa vastaus on ei. Käytännössä vastaus on kyllä. Mutta ei pakolla.
Niin kauan, kun me emme itse kanna vastuuta siitä ongelmasta, joka meitä kohtaa, niin kauan olemme ongelman uhreja. Eikä se ongelma poistu, eikä se myöskään etene mihinkään. Heräämme huomennakin siihen todellisuuteen, jossa korona jyllää, me olemme kotona ja yrityksiä ja työpaikkoja uhkaa äkkikuolema.
Kun kannamme vastuuta – emme siksi, että meidän on pakko, vaan siksi että haluamme – pääsemme ratkomaan itse ongelmaa. Voi olla tylsää ja aikuismaista olla aina se, joka keksii, ideoi, ratkoo, korjaa, ottaa ensimmäisen askeleen, aloittaa rakentavan keskustelun ja kertoo omat tarpeensa. Se on kuitenkin nopein reitti ulos ongelmasta ja eteenpäin.
Välillä tekee mieli velloa ja kiukutella, huutaa maailman epäreiluutta, käpertyä peiton alle hyperventiloimaan tai itkeä itsensä tärviölle. Aika pian sitä kuitenkin huomaa, että se ei tuokaan helpotusta.
Kun itseltään kysyy, mitä minä nyt haluan, vain harvoin vastaus on, että ”haluan, että tämä ongelma piinaa minua IKUISESTI!” Aika usein vastaus sen sijaan on: ”Haluan saada tämän asian ratkaistua hyvin.”
Korona ei ole kenenkään meidän syy. Kukaan meistä ei sitä luonut ja kukaan meistä ei sitä tahallaan myöskään levittänyt. Silti jokaisella meistä on mahdollisuus ratkoa sen mukanaan tuomat ongelmat. Ihan itse.
Koodarikuiskaajan Slackissa on tarjolla vertaistukea, vitsejä ja positiivisia uutisia. Tule sinne!