Olemme tottuneet luottamaan havaintoihimme ja muistiimme. Tosiasiassa havaintomme ovat subjektiivisia, ja muistissamme on reikiä. Kun hetken päästä muistelemme mennyttä tapahtumaa, on siitä jäänyt mieleen vain murusia, joista muodostamme päässämme itsellemme mieluisan tai järkeenkäypän tarinan.
Hämmentävintä on se, että edes itse tapahtuman hetkellä emme tavoita todellisuutta neutraalisti ja objektiivisesti. Kun esimerkiksi kuuntelemme toista, emme aina kuule, mitä hän sanoo. Sen sijaan kuulemme sen, mitä oletamme, toivomme tai pelkäämme hänen sanovan. Tai tulkitsemme sanojen takana piilevää viestiä ja jäämme kiinni siihen.
Taloudellinen turva vs. tuhlaat liikaa
Kirjassaan Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus Marshall B. Rosenberg kertoo tarinaa sovittelusta aviomiehen ja vaimon välillä. Mies on huolissaan perheen taloudellisesta turvasta eikä siksi haluaisi antaa shekkivihkoa vaimonsa käyttöön.
Sovittelussa Marshall kysyy: “Pelottaako sinua, koska tarvitsisit perheellesi taloudellista turvaa?” Mies myöntää näin olevan. Sen jälkeen Marshall pyytää vaimoa toistamaan, mitä hän kuuli, ja vaimo vastaa: “Jos satuinkin ylittämään tilin pari kertaa, ei se tarkoita, että teen niin jatkuvasti.” Miehen tunteen ja tarpeen sijaan nainen kuulee syytöksen, jota vastaan hän kokee tarvetta puolustautua.
Keskustelussa vaimo myös kärjistää (”Hän ilmeisesti ei halua minun käyttävän rahaa ollenkaan.”) ja tekee oletuksia miehensä ajatuksista (”Hän ajattelee, että minä käytän liikaa rahaa.”). Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska emme ole tottuneet ilmaisemaan ja siten myöskään kuulemaan toisten ihmisten tunteita ja tarpeita. Sen sijaan olemme tottuneet arvostelemaan, tulkitsemaan ja leimaamaan – ja siksi myös kuulemme toisen puheessa herkästi arvostelua, tulkintaa ja leimoja.
Kuulenko vai sinkoilenko?
Vaikka toinen esittäisi asiansa miten neutraalisti ja rakentavasti tahansa, saatamme silti mennä keskustelussa kuohuksiin. Tunnemme itsemme ja identiteettimme uhatuksi, haluamme puolustautua ja koemme tilanteen epäreiluksi. Näissä hetkissä emme yksinkertaisesti pysty kuulemaan ja etenkään toistamaan sitä, mitä toinen sanoo.
Mitä tietoisempia olemme omasta tilastamme, sitä nopeammin saamme itsemme kiinni, kun emme pysty kuulemaan toista. Jos huomaamme olevamme poissa tolaltamme ja ajatuksiemme sinkoilevan, on hyvä ottaa hetkeksi aikalisä ja käydä rauhoittumassa. Sen jälkeen meillä on mahdollisuus yrittää olla lisäämättä toisen kertomukseen tulkintoja ja keskittyä kuulemaan vain täsmälleen, mitä hän sanoo.
Pyydä kuuntelua, jos et kuule
Ymmärrystä ei synny ennen kuin pystymme kuulemaan sen, mitä on sanottu. Kun lopulta onnistumme palauttamaan ja tiivistämään toisen kertomusta neutraalisti, meillä on mahdollisuus päästä keskustelussa rakentavasti eteenpäin. Todellinen kuunteleminen kuitenkin useimmiten vaatii, että emme tunne keskustelussa oloamme uhatuksi.
Jos huomaat, että et pysty kuuntelemaan toista neutraalisti, se voi olla hyvä sanoittaa:
- “Nyt tämä aihe tuntuu minusta uhkaavalta, ja koen tarvetta puolustautua.”
- “Huomaan, etten pysty ottamaan vastaan tätä viestiä.”
- “Minun on nyt vaikea kuunnella sinua.”
Näissä tilanteissa toinen osapuoli voi puolestaan hypätä kuuntelijan rooliin. Kun toinen saa tulla kuulluksi, se voi auttaa kuuntelemaan alkuperäistä viestiä neutraalimmin. Jos taas kumpikaan ei pysty kuuntelemaan, on keskustelussa tauon ja ajatusten uudelleen järjestelyn paikka.
Tämä voi olla myös se hetki, kun kannattaa harkita ulkopuolista apua tilanteen edistämiseen. Joskus kolmas osapuoli voi merkittävästi auttaa kaikkia kuuntelemaan, kuulemaan ja tiivistämään kuulemaansa. Näin yhteys saadaan rakentumaan, ja keskustelu pääsee eteenpäin.
Opettele kiinnittämään huomiota siihen, mitä kuulet ja miten kuulemaasi sanoitat. Se parantaa keskustelun laatua ja nopeuttaa ristiriitojen selvittämistä merkittävästi.
TL;DR: Emme kuule aina objektiivisesti ja neutraalisti.
- Kuulemme muiden puheessa herkästi arvostelua ja leimaamista ja menemme siksi helposti puolustuskannalle.
- Silloin emme enää kuule neutraalisti, mitä toinen sanoo – vaan sen, mitä oletamme toisen sanovan.
- Jos itsensä tuntee uhatuksi, on mahdotonta kuulla ja varsinkaan toistaa sitä, mitä toinen sanoo.
- Jos huomaat olevasi pois tolaltasi, ota hetkeksi aikalisä ja käy rauhoittumassa.
- Jos et pysty kuuntelemaan toista neutraalisti, pyydä toista osapuolta puolestaan hyppäämään kuuntelijan rooliin.
- Jos kumpikaan ei pysty kuuntelemaan, on keskustelussa tauon ja ajatusten uudelleen järjestelyn paikka.
- Opettele kiinnittämään huomiota siihen, mitä kuulet ja miten kuulemaasi sanoitat. Se parantaa keskustelun laatua ja nopeuttaa ristiriitojen selvittämistä.
Lisää aiheesta
- Kuuntele Koodarikuiskaajan podcastista jakso sovittelusta Sovittelija on kaikkien puolella
- Lue lisää tulkinnasta Koodarikuiskaajan blogista