Tuntuu hölmöltä kirjoittaa kokonainen blogiartikkeli aiheesta, jonka voisi tiivistää näin: hyödynnä tiukan paikan tullen aikalisää. Me aikuiset emme kuitenkaan tunnu intuitiivisesti ottavan niitä, joten ehkä tätäkin aihetta on hyvä avata hieman perusteellisemmin.
Mikä on aikalisä?
Aikalisä on kaikessa yksinkertaisuudessaan tauko. Se on tauko jostain, mikä juuri sillä hetkellä on kesken – ehkä jopa intensiivisesti kesken. Tauon tehtävänä on:
- auttaa ihmisiä ajattelemaan paremmin, selvittelemään ajatuksiaan tai löytämään jonkun uuden näkökulman tilanteeseen
- auttaa ihmisiä käsittelemään tunteitaan, rauhoittamaan tilannetta tai muuttamaan tunnetilaa
- auttaa ihmisiä jaksamaan, vetämään henkeä, keräämään voimia tai valmistautumaan asian edistämisen jatkamiseen.
Urheilussa tämä on ihan selkeä homma. Kun joukkueen pakka on sekaisin, ollaan pahasti alakynnessä, tilanne on kinkkinen, tunteet ovat kuumenneet, pelitilanne junnaa paikallaan tai näyttää muuten pahalta, otetaan aikalisä.
Työelämässä ja ihmissuhteissa puolestaan? Vängätään kovempaa, venytetään palaveria, puhutaan lujempaa ja enemmän, lisätään soppaan uusia ihmisiä tai tehdään jotain muuta vähän pöhköä.
Miksi ei oteta aikalisää?
Miksi ihmiset eivät hyödynnä aikalisää urheilukentän ulkopuolella – ainakaan niin usein kuin voisivat hyödyntää? Oma arkielämän havaintoni on se, että sitä ei tulla ajatelleeksi. Sen sijaan meillä on joku mystinen kuvitelma, että aikuisuuteen kuuluu se, että asioista pitää jotenkin mennä väkisin läpi ns. kertaistumalla.
Aikalisä saatetaan kokea lapselliseksi tai heikkoudeksi. Se saatetaan mieltää osaamattomuudeksi tai epäonnistumiseksi. Tuumitaan, että “jos oisin oikein pätevä, osaisin hoitaa tämän keskustelun kerralla maaliin”. Tai “mun pitäis kestää tätä tilannetta paremmin”.
Eli sen sijaan, että hyväksyttäisiin ihmisten inhimillisyys, keskeneräisyys ja vajavaisuus, yritetään tormakasti porhaltaa läpi harmaan kiven. Siitäkin huolimatta, että usein asiat vain entisestään hidastuvat ja vaikeutuvat.
Miksi kannattaisi ottaa aikalisä?
No mitä sitten tapahtuisi, jos otettaisiinkin aikalisä? Ihmiset saisivat hetken (lyhyen tai vähän pidemmän) hengähtää, kerätä ajatuksiaan ja prosessoida kuulemaansa. Voisi olla, että enimmät tunteet asian tiimoilta laantuisivat ja tulisi tilaa myötätunnolle ja toisen asemaan asettumiselle. Ehkä yön aikana syntyisi uusia ideoita, jotka voisivatkin ratkaista koko tilanteen ihan uudella tavalla.
Vähintäänkin ihmiset saisivat käydä vessassa, juoda lasin vettä ja virkistäytyä hieman. Mitä huonommin kehomme voi, sitä huonommin myös mielemme voi. On hyvin vaikeaa olla rakentava, ratkaisukeskeinen tai avoin erilaisille näkökulmille, jos voimat ovat ihan loppu ja verensokerit pohjalukemissa.
Miten aikalisä otetaan?
Ensin todetaan, että on tarve aikalisälle. Tarpeen voi tunnistaa itsestä tai toisesta, mutta jos puhuu toisen puolesta, täytyy havainnoinnin kanssa olla neutraali ja varovainen. Nimeäminen toimii työkaluna myös tässä:
- Vaikuttaa siltä, että tämä meidän keskustelu pyörii ympyrää. Pitäisikö meidän ottaa pieni tauko?
- Näyttää siltä, että tämä herättää sinussa paljon ajatuksia. Olisiko hyvä pohtia tätä hieman ja palata asiaan vaikka myöhemmin tänään?
- Tuntuu siltä, että tämä herättää pöydän ääressä vahvoja reaktioita. Otetaanko viiden minuutin juomatauko, niin jokainen saa vähän prosessoida?
- Kuulostaa siltä, että olet kanssani hyvin vahvasti eri mieltä. Minun täytyy vähän pohtia kuulemaani. Sopiiko, että otetaan tässä kohtaa tauko?
Kun tauosta on sovittu, sovitaan vielä, miten pitkään tauolla ollaan ja mihin palataan. Tauko voi olla mitä vain muutamista minuuteista muutamiin päiviin, miksei pidempäänkin, jos se on kaikille osapuolille ok. Tärkeintä on se, että on yhdessä sovittu, milloin asiaan palataan.
On syytä myös sopia, mihin ja miten palataan. Silloin kun tauko on lyhyt, palataan usein samaan paikkaan ja kukin huolehtii omasta palaamisestaan. Jos keskustelulla on puheenjohtaja tai tapahtumalla fasilitaattori, voidaan sopia myös, että hän kerää joukon takaisin kasaan. Jos taas palaaminen tapahtuu myöhemmin, sovitaan, kuka hoitaa palaamisen järjestelyt. Näin kenellekään ei tule sellainen olo, että aikalisää käytetään keinona lopettaa asiasta keskusteleminen.
Mitä teen aikalisällä?
Lopuksi vielä sananen siitä, mitä kannattaa tehdä, jos löydät itsesi aikalisää viettämästä. Kun aikalisän tavoitteena on tukea ajattelua, helpottaa tunnekuohua ja lisätä voimavaroja, kannattaa esimerkiksi:
- purkaa ja käsitellä tunteita, esimerkiksi hengittämällä, puhumalla tai liikkumalla
- pitää huolta kehosta venyttelemällä, juomalla vettä, syömällä eväitä tai piipahtamalla ulkona
- kerätä ajatuksia esimerkiksi kirjoittamalla, puhumalla tai muulla tavalla jäsentelemällä
- rauhoittaa hermostoa keskittymällä kehoon ja hengitykseen tai hakeutumalla halaukseen
- miettiä erilaisia (itse)myötätuntoisia ja ratkaisukeskeisiä lähestymistapoja aiheeseen
- hakea uutta näkökulmaa puhumalla neutraalin kolmannen osapuolen kanssa.
Sen sijaan ei kannata – etenkään, jos aikalisä on lyhyt –
- sekoittaa ajattelua lukemalla työsähköpostia tai pikaviestimiä
- lisätä kierroksia keskittymällä kaikkeen siihen, mikä on huonosti, tai katastrofiajattelemalla
- doomscrollata.
Tärkeät kysymykset itselle ovatkin: Mikä auttaisi minua tässä hetkessä? Mitä tarvitsisin juuri nyt? Olen varma, että urheilukenttien aikalisissäkin keskeisen tärkeitä komponentteja ovat niin tussitaulun tuijottelu kuin vesihuikka ja kuiva pyyhekin.
Aikalisä on usein ystävällisintä ja hyödyllisintä, mitä tilanteessa voi antaa itselleen ja muille. Ei siis yritetä mennä läpi harmaan kiven, vaan otetaan ennemmin tauko.
TL;DR Ota aikalisä, pidä tauko
- Aikalisä tarkoittaa taukoa ajattelun, tunteiden ja jaksamisen tueksi.
- Hyödynnä aikalisä rauhoittumiseen ja ajattelun tukemiseen – ei kierrosten lisäämiseen tai häiriöihin.
- Aikalisää vältellään, koska se koetaan heikkoudeksi tai epäonnistumiseksi.
- Aikalisä parantaa vuorovaikutusta ja päätöksentekoa.
- Ennen aikalisää sovitaan, milloin asiaan palataan.