Hengittäminen on tärkein ajattelun muokkaamisen työkalu

Jos ihminen ei hengitä, hän kuolee. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi hengittäminen on niin tärkeää. Väitän röyhkeästi, että hengittäminen on ihmisen tärkein työkalu, kun hän haluaa päivittää ja muokata ajatteluaan.

Hengitys tuo sinut tähän hetkeen

Ainoa tapa muokata ajatteluaan on tulla siitä tietoiseksi. Jos olemme ajatuksiimme, tunteisiimme ja reaktioihimme uppoutuneena, olemme niiden armoilla. Ihmisellä on kuitenkin varsin ihmeellinen kyky tarkastella omaa mielen- ja tunnemaisemaa etäämpää. Tämä vaatii sitä, että on hetkessä läsnä ja hereillä.

Hengittäminen on erittäin nopea tapa saada ihminen takaisin tähän hetkeen siltä mielen polulta, johon ajatukset ovat hänet johdattaneet. Kun keskityn hengittämään, olen kiinni kehossani, joka puolestaan on kiinni tässä hetkessä.

Keho on ajattelun väline

Tietotyö vie ajatuksemme hyvin kauas kehostamme ja kehosta tulee herkästi vain se apparaatti, joka kuljettaa päätämme palaverista toiseen. Tosiasiassa ajattelumme, tunteemme ja kehomme ovat voimakkaasti kytköksissä toisiinsa.

Informaatio kulkee kahteen suuntaan: mieleltä keholle ja keholta mielelle. Eli kun mielemme huomaa jotain, kehomme reagoi siihen. Mutta myös kun kehomme reagoi johonkin tai kehossamme tuntuu joltakin, mielemme aktivoituu ja analysoi ja keksii selityksiä. Esimerkiksi mielemme saattaa tulkita yön jäljiltä kehossamme kuristava nestehukan merkiksi siitä, että elämämme on kaikkinensa pilalla (katso erinomainen TED-puhe aiheesta).

Meitä ei suotta kehoteta hengittämään, kun tunteet ja tilanteet meinaavat viedä mennessään. Syvä hengittely aktivoi parasympaattisen hermoston ja rauhoittaa meitä. Se viestii mielelle, että ei ole syytä paniikkiin. Hengittäminen muistuttaa meitä siitä, keitä olemme, missä olemme ja mikä on totta ja saamme tilanteesta paremman otteen.

Kuinka muistan hengittää, kun en muista hengittää?

No ihan kiva ja selvä juttu. Hengittäminen on hyvä asia. Mutta jos olen kerran jo valmiiksi moodissa, jossa en muista hengittää, niin miten muka muistan sitten hengittää?

Ilman harjoittelua tuskin mitenkään muuten kuin siten, että joku muistuttaa. Siksi hengittämistä pitää harjoitella kaiken aikaa. Opeta itseäsi tutkimaan pitkin päivää, hengitätkö rauhallisesti ja alavatsaan asti. Harjoittele hengitykseen palaamista koko ajan, jotta mekanismi vahvistuu sinussa myös paniikinomaisten hetkien kohdalla.

Voit esimerkiksi:

  • säätää muistutuksia pitkin päivää, jotta havahdut tutkimaa hengitystäsi.
  • ripotella post-it-lappuja ympäristöösi, joissa lukee: miten hengität?
  • sopia läheisten ihmisten kanssa, että kysytte toisiltanne säännöllisesti: hengitätkö?
  • meditoida, koska meditaatio on pääasiassa hengitykseen keskittymisen harjoittelemista.
  • keskittyä hengitykseen aina liikuntasuorituksen aluksi.
  • ottaa tavaksi harjoitella hengityksen tarkkailua aina, kun ohjelma aukeaa tai jokin latautuu.

Mitä useammin olet tietoinen omasta syvästä hengityksestäsi, sitä helpommin olet tietoinen siitä myös silloin, kun meinaat lakata hengittämästä – eli hengität pinnallisesti, kireästi ja katkonaisesti.

Mikä on sinun vinkkisi hengittämisestä tietoiseksi tulemiseen? Jaa se kommenteissa tai Koodarikuiskaajan Slackissa!

Vai mitä mieltä oot?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *