Puhu päättäjä puolellesi

Onko pakko, enkö saisi vain keskittyä työhöni?

Ikävä pilata bileet, mutta vastaus on yksiselitteisesti: et.

Kukaan yksilö tässä maailmassa ei tule selviämään hautaan saakka ilman, että joutuu kertaakaan perustelemaan näkökantaansa. Tai jos uskot olevasi sellainen, niin siinä tapauksessa suuntaa internetin vihreämmille laitumille ja sulje tämä ikkuna. Mutta me muut kuolevaiset joudumme vähän väliä tilanteeseen, jossa on ihan pakko saada muut näkemään asiat siitä kulmasta, josta haluamme.

Välillä ”muut” on kehityskeskustelussa pöydän yli meitä tiukasti silmiin tuijottava pomo. Toisinaan se on vastaan inttävä kollega (tai puoliso). Usein se on palaverissa pullavatia kohti kurkottava asiakas, jolla on vahvat mielipiteet mutta vähän tietämystä.

Mitä lasittuneempi katse pöydän toisella puolella on, sitä kylmempi hiki selkäpiitä pitkin valuu norona alas. Mikä on, kun ei faktat riitä? Mitä muuta voin tähän enää muka lisätä?

Aloita näistä näkökulmista ja vinkeistä

Vastaus löytyy tilanteesta

Ihmisessä on valloillaan kaksi vastakkaista voimaa. Tarve varmuuteen ja kontrolliin sekä tarve vaihteluun ja luovuuteen. Kummankin puolen kohtuukäyttö on avain menestyksekkäisiin neuvotteluihin.

Pidettäisiinkö alkuun pieni esittelykierros?

Onkohan kukaan koskaan miettinyt, mitä hyötyä esittelykierroksesta on oikeasti? Koska niiltä ei kuitenkaan voi täysin välttyä, tässä formula, jolla tilanne sujuu kivuttomammin.

Onkohan Ahtisaarella huijarisyndrooma?

Kun tehtävänä on puhua päättäjä puolelleen, heti ensimmäisenä törmätään tuttuun vaivaan. Sisuskaluissa alkaa kalvaa kammottava epäilys: mitä, jos paljastun huijariksi.