Koodaus on meille työtä. Silti monen vapaa-aikakin täyttyy sivuprojekteista, avoimen lähdekoodin kehityksestä, podcasteista, blogiteksteistä, meetupeista ja videotutoriaaleista. Vähintään Twitteriä selaamalla voi tuntea itsensä laiskaksi siitä, että ainakin muiden elämä on yhtä ohjelmointia.
Puristinäkemyksenä esimerkiksi Robert C. Martin (The Clean Coder) kehottaa käyttämään joka viikko vähintään 20 tuntia työajan ulkopuolella ohjelmoinnin harjoitteluun.
On myös totta, että ohjelmointihommissa kaikki on jatkuvassa muutoksessa ja uutta opittavaa tulee taukoamatta. Uudet tekijät löytävät työelämän vaatimuksissa ja oppilaitoksensa tarjonnassa suuren kuilun, joka täytyisi jotenkin kuroa. Silti ohjelmointi ei voi olla elämän ainut sisältö.
Onko ohjelmoija kaikki mitä olen?
Yksi tapa oman elämänsä laajempaan pohdiskeluun on miettiä omia roolejaan. Meillä on erilaisia suhteita läheisiin ihmisiimme, joista seuraa erilaisia odotuksia, tarpeita ja vaatimuksia. Päällekkäisiä rooleja voivat olla esimerkiksi avio- tai avopuoliso, äiti tai isä, veli tai sisko, ystävä ja kollega.
Tällä jaottelulla on selkeää, että pelkällä työhön keskittymisellä ei voi edistää kaikkia roolejaan. Vaikka työ toisi perheelle elannon, se ei yksin tee kenestäkään hyvää aviopuolisoa. Koska aikamme täällä on rajallista, on yhteen osa-alueeseen käytetty aika pois toisista. Et siis voi pelkkään ohjelmointiin keskittymällä edistää kaikkia niitä rooleja, joita elämään kuuluu.
Toisaalta jos ajatellaan pelkkää työtä, tuskinpa monikaan meistä pärjää siinä pelkällä ohjelmointitaidolla. Asiakasta pitää osata kuunnella ja ymmärtää niin, että osaat tehdä oikeita asioita. Tiimin kanssa pitää koordinoida tekeminen ja yhteinen linja niin, että kaikki kulkevat samaan suuntaan. Esimiehelle pitää osata perustella miksi jokin asia pitää tehdä tai jättää tekemättä. Onnistuaksesi tarvitset siis esimerkiksi viestintätaitoa, empatiaa ja retoriikkaa, joita pelkkä koodaustaito ei kehitä.
Onko ohjelmointi kaikki mitä tarvitsen?
Lukion psykologian peruskurssin mukaan ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Ohjelmointi on vahvasti kallistunut psykologiseen puoleen, koska työ on suureksi osaksi ongelmanratkaisua. Sosiaalinen puolikin saa hiukan virikettä viestinnän ja palaverien muodossa, mutta fyysinen puoli jää yhtälöstä täyttämättä.
Jos siis työpäivän jälkeen makaa vain sohvalla katsoen Netflixiä, jää kokemus ihmisenä vajaaksi. Siksi oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin vuoksi ohjelmoija tarvitsee vähintään liikuntaa. Liikunnan puute heijastuu psyykkeeseen ja sosiaalisuuteen. Voin omakohtaisesti todistaa valtavan eron jaksamisessani ja mielialassani silloin, kun treenaan säännöllisesti.
Hyvinvointi tarvitsee myös lepoa ja palautumista. Se ei ole työn vihollinen tai vastakohta vaan osa kokonaisuutta. Vaikka ohjelmointi olisikin intohimon kohde, se ei ole rentoutumista. Et voi palautua töistä tekemällä lisää töitä.
Onko ohjelmointi kaikki mitä haluan?
Mikään työ ei voi yksin täyttää kaikkea sitä mitä haluat. Ohjelmointi on monelle oikeasti intohimon aihe, koska sen oppiminen vaatii paljon oma-aloitteisuutta ja luovuutta. Uskon kuitenkin, että elämä on merkityksellisempää ja vakaampaa, jos löytää useampia kiinnostuksen kohteita.
Eräs tapa keksiä mitä minä haluan, on astua nykyhetkestä askel kauemmaksi ja miettiä elämää esimerkiksi seuraavista näkökulmista:
- Mitä kymmenen vuotta nuorempi minä haluaisi, että tekisin nyt?
- Kun katson viiden vuoden päästä elämääni tässä vaiheessa, mitä toivoisin tehneeni enemmän?
- Jos minulla olisi vain vuosi elinaikaa, mitä muuttaisin elämässäni?
Näillä kysymyksillä pystyy erottamaan ne sielun pikaruoat, kuten Netflixin, someselailun ja videopelit, joilla on helppo täyttää vapaa-aika, mutta jotka eivät tuo elämään merkitystä. Kun pystyy irroittautumaan tästä hetkestä, voi irrottautua myös epäonnistumisen pelosta, laiskuudesta ja ajan puutteesta.
Olen lähiaikoina alkanut harjoitella laulamista. En ole siinä mikään synnynnäinen lahjakkuus enkä halua tehdä sitä koskaan ammatikseni. Se tuo minulle kuitenkin suurta iloa. Pystyn säännöllisellä harjoittelulla kehittymään huomattavasti lähtötasoani paremmaksi. En ole tuomittu olemaan pelkästään koodari siksi, että satun olemaan siinä juuri nyt hyvä.
Yhteenveto
Hyvää elämää ei voi rakentaa yhden asian varaan. Oli se sitten jalkapallo, hevimetalli, veganismi, Twitter-aktivismi tai ohjelmointi. Ohjelmointi ei määritä kaikkea mitä olet. Ohjelmointi ei tarjoa kaikkea mitä tarvitset. Ohjelmointi ei anna kaikkea mitä haluat.
Ohjelmointia saa rakastaa, mutta se ei saa olla elämän ainut asia.
