Eräs tekninen ammattilainen purki minulle kerran turhautumistaan sen tosiasian äärellä, että vaikka hän kuinka laatii tarkat ohjeet, toimittaa ne kaikille ja viestii sen minkä kerkeää, niin lopulta ihmiset eivät lue. Hän katsoi minua silmiin ja parahti tuskastuneena: “Elisa, tämän organisaation suurin viestintäongelma on se, että ihmiset eivät yksinkertaisesti lue.”
Ymmärrän tämän turhautumisen hyvin, sillä olen itsekin viestinnän ja markkinoinnin parissa tuskastunut kerta toisensa jälkeen siihen, että ihmiset eivät lue. Minä olen laatinut sisällön huolella, tarkkuudella ja rakkaudella, eikä vastapuoli vaivaudu sitä edes avaamaan. Tai jos avaakin, lukee sen sinne päin ja tekee sen perusteella ihan mitä sattuu.
Olen monta kertaa elämässäni miettinyt, mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun he eivät toimi niin kuin haluaisin. Mutta siinäpä se sitten onkin. Olen keskittynyt siihen, mitä minä haluan ja miten minä haluan muiden käyttäytyvän.
Onko se ongelma vai onko se todellisuus?
Jos todella tiedämme, että ihmiset eivät yksinkertaisesti lue, onko se silloin ongelma? Vai onko se itse asiassa todellisuus, johon meidän tulee sopeutua? Onko hyödyllistä yrittää taistella sitä vastaan, että ihmiset eivät lue? Jos tiedämme jo ennalta, että se on suurin ongelmamme, pitäisikö sen äärelle pysähtyä ja kysyä: onko oma metodimme kenties väärä tai mitä tälle ongelmalle voisi tehdä?
Välillä tuskailemme, kun maailma ei toimi niin kuin haluamme. Ellei maailman toimintaa voi kuitenkaan tässä suhteessa muuttaa, tuskailu auttaa varsin vähän. Jos jatkamme saman asian tekemistä siitä huolimatta, että se epäonnistuu kerta toisensa jälkeen, hipooko toimintamme hulluutta?
Jos siis hyväksymme, että ihmiset eivät lue, tai ainakaan he eivät lue sellaista viestiä, jonka yleensä kirjoitan, voinko miettiä jotain muuta kanavaa, jotain muuta formaattia tai voinko edes muuttaa viestini sisältöä ja sävyä? Voinko kysyä vastaanottajilta, miksi he eivät lue ja miten saisin heidät lukemaan?
Todellisuuden vastustaminen vie harvoin eteenpäin
Asioiden hyväksymistä pidetään usein ensimmäisenä askeleena asioiden ratkaisemiseen. Olipa kyse esimerkiksi vastuunottomallista, AA-kerhosta tai hyväksymis- ja omistautumisterapiasta, kaikkien ytimessä on se, että ensin on hyväksyttävä asiat sellaisina kuin ne ovat. Emme voi muuttaa maailmaa, asioita tai itseämme, jos emme ensin tunnusta, miten asiat juuri nyt ovat. Emmekä keksi lainkaan niin nerokkaita ratkaisuja, jos emme ota huomioon sitä, mikä pätee ihmisiin ja maailmaan.
Voimme siis hengittää ja hyväksyä, että ihmiset eivät lue. Tai ainakaan he eivät aina lue sitä viestiä, jonka minä olen kirjoittanut omia tarkoitusperiäni varten ja lähettänyt kanavassa, joka parhaiten palvelee minua. Lukisivatkohan he, jos kirjoittaisin sen eri tavalla tai välittäisin sen eri kautta? Vai pitäisikö minun miettiä jotain muuta tapaa toimittaa sama viesti perille?
Jos hyväksyn, että tältä todellisuus nyt näyttää, en enää yritä huitoa sitä vastaan miekalla aasin selästä. En välttämättä pidä siitä, miten asiat ovat, mutta ainakaan en joudu törmäämään murmelina samaan ongelmaan kerta toisensa jälkeen. Olen askeleen lähempänä ongelman ratkaisua, kun lakkaan itsepäisesti vaatimasta maailman taipumista minun tahtooni.
Hyväksyminen ei tarkoita alistumista tai sitä, ettei asioille tarvitse tehdä mitään. Päin vastoin. Hyväksyminen saattaa usein olla avain siihen, että asioita voi lopulta muuttaa juuri siihen suuntaan kuin itse haluaa.
Mitä sellaista sinä vastustat, joka aiheuttaa tuskastumista? Mitä tapahtuisi, jos hyväksyisit sen?
TL;DR: Hyväksy todellisuus sellaisena kuin se on
- Jos joku asia ei ole toiminut haluamallasi tavalla tähän mennessä, se tuskin toimii jatkossakaan.
- Hyväksy todellisuus sellaisena kuin se on.
- Sinun ei tarvitse pitää siitä, miten asiat ovat.
- Et voi muuttaa asioita, jos et tiedä tai hyväksy sitä, miten ne ovat nyt.
- Muuta omaa käytöstäsi sen sijaan, että odottaisit maailman muuttuvan.