Konfliktissa olennaista on tunne, että olemme eri mieltä samalla puolella

Ihminen ei varsinaisesti halua ajautua konfliktiin. ”Ei itkeä saa, ei meluta saa, sopu on paljon mukavampaa” on soinut korvissamme lapsesta saakka. Olemme sosiaalisia eläimiä, joille laumaan kuuluminen ja hyväksytyksi tuleminen ovat elintärkeitä tarpeita.

Lisäksi konflikti vie meidät epävarmalle maaperälle. Kun olemme samaa mieltä, tiedämme kummatkin, missä seisomme. Jos olemmekin eri mieltä tai jos ihmissuhteessamme on haava, jota pitäisi tonkia saadaksemme mädän pois ja paranemisen alulle, olemme yhtäkkiä tilanteessa, jossa emme tiedä mitä tapahtuu. Olemme haavoittuvaisia ja se on pelottavaa sekä vaikeaa.

Silti konfliktit ovat äärimmäisen tärkeitä. Niiden avulla luodaan parempia ratkaisuja, keksitään monipuolisempia toteutuksia ja lujitetaan ihmissuhteita. Siksi konflikteihin olisi hyvä totutella.

1. Hyväksy, että reikä on ja pyri paikkaamaan se pienenä

Jos mieltä hiertävän erimielisyyden antaa muhia tarpeeksi pitkään, konflikti saa kohtuuttomat mittasuhteet. Richard Mullender kertoi neuvottelu-workshopissaan, että vaikean ja ikävän keskustelun aloitus on kuin kranaatti, josta on vedetty sokka irti. Jos haudot sitä, joudut keskittymään koko ajan puristamaan kranaattia kourassasi ja ennen pitkää se räjähtää silmille.

Varmaa on myös se, että kun vaikean keskustelun avaa ja kranaatin heittää vastapuolelle, niin tuhoahan siitä tulee. Aluksi. On hyväksyttävä, että vaikeat keskustelut eivät ala välittömällä yhteisymmärryksellä, sateenkaarilla ja yksisarvisilla. Vain harjoittelemalla oppii aloittamaan vaikeita keskusteluja, sietämään niitä ja luottamaan, että niistä selviää.

2. Kerro mitä aiot ja kysy käykö se

Ellun Kanoissa kuulemma kysytään, että: ”konfliktoidaanko?” Kysymyksen tarkoituksena on ilmentää, että minun pitäisi nyt olla jostain asiasta sinun kanssasi eri mieltä, mutta tämä ei ole maailmanloppu. Kevyt kysymys madaltaa kynnystä asettua konfliktiin yhdessä.

Toisaalta se kertoo, että tästä on nyt tulossa erimielinen keskustelu ja se varmistaa, oletko valmis. Aina ei ole hyvä aika konfliktille, vaan vastapuoli saattaa olla kiireinen, väsynyt tai keskellä muuta monimutkaista ajatusprosessia. Ei ole hyödyllistä hyökätä nurkan takaa valmiin konfliktin kanssa ja pakottaa toista siirtymään siihen hetkessä, joka ei ole ollenkaan otollinen. Siksi on hyvä kysyä.

Tietenkään tätä ei voi käyttää jatkuvasti tilaisuutena välttää kaikki konfliktit. Ennen pitkää vaikeaan keskusteluun täytyy antautua. On silti kaikkien etu, että osanottajat ovat tilanteessa suhteellisissa ruumiinsa ja sielunsa voimissa.

3. Kun ihmiset riitelevät asioista, pidä silti sama puoli

Tämä on minun mielestäni kohdista tärkein. Tosiasiassa pelkät asiat eivät oikein koskaan riitele, vaan vasta ihmisten arvot, mielipiteet, näkemykset ja toiveet tekevät asioista riidanaiheita. On harhaanjohtavaa ajatella, ettei konflikti olisi tai saisi olla henkilökohtainen tai ettei saisi pahoittaa mieltään, kun tässä puhutaan nyt vain asioista, ei ihmisistä.

Sanonta ”asiat riitelevät, eivät ihmiset” ei ole kuitenkaan täysin hyödytön. Ensinnäkin sillä muistutetaan, ettei konfliktissa pitäisi hyökätä henkilöä vastaan. Asian varjolla ei voi alkaa lyödä ihmistä. Toisaalta sanonta kiinnittää huomion siihen, että vaikka riitelemme nyt näistä asioista, niin olemme kuitenkin ihmisinä samalla puolella.

Tämän voi sanoittaa myös ääneen.

  • En ole eri mieltä kanssasi pelkästä eri mieltä olemisen riemusta, vaan koska haluamme molemmat, että tässä projektissa päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
  • En ota tätä vaikeaa asiaa esiin siksi, että haluan aiheuttaa sinulle pahan mielen vaan siksi, että haluan ihmissuhteemme voivan paremmin tulevaisuudessa.
  • En asetu vastakkaisen näkemyksen puolelle ollakseni hankala, vaan ruokkiakseni ajatteluamme ja tuodakseni esiin muita mahdollisia näkökulmia.

Näissä tietysti olennaista on se, että halu on aito. Jos se nimittäin ei ole, niin nämä ovat valheellisia kilpiä, joiden takaa ihminen mättää puukkoja toisen selkään. Jos en oikeasti halua tiimimme kannalta parasta lopputulosta, selvittää ihmissuhdettamme tai ruokkia ajatteluamme rakentavasti, on aika metsästää peili ja alkaa harrastaa syvällistä itsetutkiskelua.

Saarnaan sitä, mitä itsekin tarvitsen

Olen itse krooninen konfliktinvälttelijä. Minulla on ylikorostunut tarve pitää kaikki tyytyväisinä, tilanne rauhallisena ja hallittuna sekä saada kaikki olemaan kaikesta samaa mieltä. Olen viimeisen kahden vuoden aikana vasta hyvin varovaisesti alkanut luottaa siihen, että jos olen erimielinen, siitä ei automaattisesti seuraa katastrofi.

Harjoittelen näitä asioita jatkuvasti. Itselleni ehkä suurin oivallus konflikteihin liittyen on ollut se, että jokaisen vaikean keskustelun jälkeen hyvät ihmissuhteet tuntuvat vahvistuvan entisestään. Konfliktien avulla myös valkenee, kuinka tiimimme selviää tiukan paikan tullen ja kuinka lujasti samalla puolella oikeasti olemmekaan.

Mikä sinun kokemuksesi konflikteista on? Oletko konfliktihakuinen vai krooninen konfliktin välttelijä? Tule jatkamaan juttua Koodarikuiskaajan Slackiin.

TL;DR: Konflikteihin liittyen on hyvä pitää mielessä, että

  • mitä nopeammin vaikeat keskustelut aloittaa ja hiertävät asiat ottaa puheeksi, sitä helpompi ne on paikata.
  • aina ei ole hyvä aika konfliktille ja siksi on hyvä kysyä, oletko tässä hetkessä valmis käymään kanssani epämukavaa, erimielistä keskustelua.
  • vaikka konflikteissa on aina myös ihmisten persoonat mukana, ei ole rakentavaa hyökätä henkilöä vastaan.
  • on tärkeää olla samalla puolella, vaikka ollaankin eri mieltä. Yhteisen puolen voi myös sanoittaa ääneen.
  • aluksi keskustelu on vaikea ja aiheuttaa pientä tuhoa. Hyvän konfliktin jälkeen ihmissuhteet kuitenkin lujittuvat.

Vai mitä mieltä oot?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *