Olen käynyt läpi evoluution suhteessa ihmisiin, jotka jollain lailla silittävät minua vastakarvaan.
- Ensin olin sitä mieltä, että jos joku ihminen on mielestäni ärsyttävä, se on hänen vikansa.
- Sitten ajattelin, että jos joku ihminen on mielestäni ärsyttävä, se on minun vikani (koska ärsytykseni johtuu omasta tulkinnastani, eikä toisen ihmisen teoista).
- Lopulta olen päätynyt pisteeseen, jossa ajattelen, että ihmisten ärsyttävyys on elämäämme kuuluva ominaisuus, eikä mikään vika.
Erilaisuus ärsyttää
Mitä suljetummassa kaikukammiossa elämme, sitä todennäköisemmin kukaan ei ärsytä meitä. Samankaltaisuuden keskellä on helppo olla ja toimia. Toki pidemmän päälle myös kaltaistemme keskellä joku yleensä onnistuu hieman nyppimään, ärsyttämään, turhauttamaan tai suorastaan suututtamaan meitä. Silti enimmäkseen on aika leppoisaa.
Jos taas olemme erilaisten ihmisten joukossa, ärsytyksen aiheet ovat herkemmässä. Eri lailla ajattelevat ja toimivat ihmiset aiheuttavat kitkaa sen kanssa, minkä ajattelemme olevan Oikein ja Kunnollista. Tämä kitka herättää usein ärsytystä. Tästä olisi helppo vetää (ainakin tunnetasolla) johtopäätös, että erilaisuuden lisääntyminen on huono asia.
Monimuotoisuus on taitolaji
Tiedämme kuitenkin, että erilaisuus on tavoiteltavan arvoinen asia, kun kasaamme tiimejä ja organisaatioita. Diversiteetti lisää ideoita ja innovaatioita, parantaa ajattelun laatua sekä auttaa näkemään maailmaa useammasta eri vinkkelistä. Monimuotoisuus rikastuttaa – vaikka toisinaan se myös ärsyttää.
Valitettavasti emme puhu tarpeeksi siitä, miten monimuotoisuuden lisääminen lisää väistämättä myös viestintä- ja tiimityötarpeita ja -haasteita.
Erilaisuus tuo mukanaan tarpeen käydä rakentavaa dialogia, sovittaa yhteen eriäviä toimintatapoja ja näkemyksiä. Se vaatii enemmän yhteisen tavoitteen ja päämäärän kommunikointia sekä jämäkkää puuttumista tilanteisiin, joissa erilaisuus uhkaa aiheuttaa vakavampia ristiriitoja.
Näitä taitoja tarvitaan kaikissa tiimeissä, mutta etenkin sellaisissa tiimeissä, joissa on paljon erilaisia ihmisiä.
Ärsyttävyys kuuluu elämään
Olisi siis helppo ajatella, että ennen oli kunnollista, kun kukaan tai mikään ei ärsyttänyt meitä. Sen sijaan on hyödyllistä miettiä, että ärsyttävyys on looginen seuraus siitä, että kitkan määrä lisääntyy. Kitka puolestaan on merkki siitä, että emme enää asu kaikukammiossa, vaan joukossamme on mukana erilaisia ajattelijoita ja toimijoita.
Ärsyttävyys kuuluu siis asiaan, ja sitä on syytä suorastaan odottaa. Ärsytyksen ilmestyminen ei ole merkki siitä, että kaikki on mennyt pilalle, vaan merkki siitä, että kaikki on niin kuin kuuluukin olla. Emme ylipäätään selviä elämästä luovimalla niin, ettemme koskaan törmäisi ärsyttäviin hetkiin, eikä se ole tarkoituskaan.
Se, että joku toisinaan ärsyttää, on elämäämme kuuluva ominaisuus.
TL;DR Elämän kuuluu toisinaan ärsyttää
- Ihmisten ärsyttävyys on elämäämme kuuluva ominaisuus.
- Eri lailla ajattelevat ja toimivat ihmiset ärsyttävät herkemmin ja useammin kuin kanssamme samanlaiset ihmiset.
- Tiimissä ja organisaatiossa diversiteetistä on paljon hyötyä, joten erilaisuuden poistaminen ei ole ratkaisu.
- Erilaisuus vaatii enemmän yhteisen tavoitteen ja päämäärän kommunikointia sekä eriävien toimintatapojen ja näkemysten yhteensovittamista.
- Ärsyttävyys kuuluu asiaan, ja sitä on syytä suorastaan odottaa.