Feeling + behaviour + impact = FBI-palautemalli

On nähdäkseni reilua antaa jotain viime kerralla parjaamani hampurilaismallin tilalle. Jotain toimivampaa, selkeämpää ja hyödyllisempää. Samainen selostus on kuunneltavissa myös Ei oo totta -podcastista, kohdasta 11:20 eteenpäin.

FBI-mallin palaute soveltuu parhaiten tilanteisiin, joissa arvioidaan ihmisen käytöstä ja tekoja, jotka ovat aiheuttaneet tunteita – negatiivisia tai positiivisia. FBI ei ole siis esimerkiksi sopiva koodikatselmuksen malli, mutta jos taas koet saaneesi erityisen hyvää tai huonoa palautetta code review’ssa, niin FBI-malli sopii palautteeksi palautteelle.

Kuulostaa sekavalta? Ehkä vähän, mutta kyllä se kohta valkenee. Lähdetään ensin purkamaan sitä, miten FBI-palaute rakennetaan.

FBI-mallin pohjatyöt

Jotta mallia voi hyödyntää, täytyy ensin itse tunnistaa palautteen vaatimat komponentit.

  • FEELING: Minkä tunteen se toisen ihmisen teko tai käytös on aiheuttanut.
    • Oletko vihainen, ahdistunut, surullinen, pettynyt, ilahtunut, yllättynyt, kiitollinen?
  • BEHAVIOUR: Mikä teko tuon kyseisen tunteen aiheutti.
    • Teoksi ei kelpaa ”kun sä et koskaan” tai ”kun sä aina”, vaan yksi spesifi teko ja mielellään vielä lähihistoriasta, jotta kumpikin muistaa tapahtuneen. Teko voi toki olla toistunut useinkin menneisyydessä, mutta palautteen vastaanottamista ja käsittelemistä helpottaa, kun keskustelua käydään vain yhdestä tietystä asiasta.
  • IMPACT: Millaisia seurauksia tällä teolla oli.
    • Miten se vaikuttaa hänen työhönsä, sinun työhösi, yrityksen tai tiimin hyvinvointiin, projektin etenemiseen, työilmapiiriin, teidän väliseen suhteeseen?

Eli esimerkiksi: ”Minua turhauttaa, kun et antanut minulle eilen palautetta, vaikka pyysin. Oli vaikea lähteä etenemään projektissa ilman palautetta ja tuli sellainen olo, ettei työlläni ole mitään merkitystä.”

Miksi pitää aloittaa tunteista?

Ymmärrän, että tunteiden ottaminen mukaan palautteenantoon saattaa tuntua aluksi vaikealta tai jopa vastenmieliseltä. Sille on kuitenkin syynsä. Kun palautteenanto aloitetaan tunteesta, sitä vastaan ei voi kiistellä. Tekoa sen sijaan voi puolustella tai selitellä.

Jos sanon, että ”kun sä et koskaan vie roskia” niin vastapuoli vastaa todennäköisimmin, että ”vienpäs, just viime viikolla vein”. Tai jos sanon, että ”kun sä et laittanut palautetta eilen kuten sovittiin”, niin siihen on helppo lähteä latomaan selityksiä. Mutta tunnetta vastaan ei voi väitellä eikä selitellä. Aloitukseen ”minua ärsyttää” ei voi vastata, että ”eipäs ärsytä”.

Vaikka tuntuisi siltä, ettei tuntuisi miltään, pohjimmiltaan tapahtunut on kuitenkin herättänyt jonkun pienen tuntemuksen kehossa. Neutraaleista asioista tarvitsee harvoin antaa palautetta. Yleensä pinnan alla kuplii kuitenkin ärsyyntyminen, turhautuminen, ahdistuminen tai suuttuminen.

Seuraukset ovat se tärkein asia

Tunteella on siis syytä aloittaa, mutta vielä tärkeämpää on mennä seurauksiin asti. Nimittäin ellei teolla olisi seurauksia, ei siitä tarvitsisi puhua ollenkaan. Tämä oli itselleni jonkin tason halogeenilampun syttyminen.

Maailmaa itsessään ei kiinnosta, onko roskat viety tänään vai huomenna, tuliko palautetta niin kuin piti tai edes vaikka tuhat litraa öljyä kaatuisi sademetsään. Sama teko saattaa olla eri seurauksista käsin hyvä tai paha. Vasta seuraukset ovat ne tapahtuman osuus, joka tekee teosta merkittävän.

Lisäksi tekijä harvoin tarkoittaa seurauksia tapahtuvaksi. Teko on usein ajattelematon, huolimaton, tahaton tai jopa hyvää tarkoittava. Itse asiassa yllättävän usein on tarkoitettu hyvää tai yritetty tehdä hyvää. Siksi seuraukset on tuotava mukaan palautteeseen, jotta saadaan oikeasti aikaan hyödyllinen ja asioita eteenpäin vievä keskustelu.

On helppo kritisoida yleisluontoisella tasolla: ”täällä puhutaan, että sä et koskaan”. Tällainen palaute ei kuitenkaan todennäköisesti saa mitään muuta aikaiseksi kuin turhia negatiivisia tunteita. Vasta ottamalla itse vastuu palautteen antamisesta, laittamalla itsensä ja omat tunteensa palautteeseen mukaan saadaan palautteen vastaanottaja ottamaan vastuu tapahtuneesta ja muuttamaan käytöstään.

TL;DR Miten FBI-palaute rakennetaan

  • Kerro ensin, minkä tunteen toisen teko tai käytös on aiheuttanut.
    • Minua turhauttaa, kun…
  • Sitten mainitse se spesifi teko, joka tunteen aiheutti
    •  …et antanut minulle eilen palautetta, vaikka pyysin.
  • Lisää lopuksi seuraukset, mitä teolla oli
    • Oli vaikea lähteä etenemään projektissa ilman palautetta ja tuli sellainen olo, ettei työlläni ole mitään merkitystä.

Samaa mieltä? Eri mieltä? Keskustelu jatkuu Koodarikuiskaajan Slackissa.

Vai mitä mieltä oot?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *