TL;DR: Kaikki ajatuksesi eivät ole totta. Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi.
Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään. Mutta miksi nämä näkökulmat kannattaisi sisäistää? Aloitetaan helpommasta.
Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi
Tästä näkökulmasta saa kiinni, kun miettii, että ihmisellä on kyky tarkkailla omia ajatuksiaan. Ihmisellä on kyky myös olla ajattelematta (joskin usein vain hetkellisesti). Ajatellessaankin ihmisellä on kyky keskeyttää ajatus, kommentoida sitä, analysoida sitä, vaihtaa se toiseen tai olla hetken aikaa jälleen ajattelematta. Jos olisimme yhtä kuin ajatuksemme, meidän ei pitäisi pystyä mihinkään näistä, vaan me olisimme tyystin ajatustemme armoilla.
Meditoinnin, mindfullnessin, joogan ja muiden idästä tulleiden tietoisuustaitoihin keskittyvien perinteiden ytimessä on opetus siitä, että me emme ole ajatuksemme. Meillä on kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. Ne ovat kuitenkin ohimeneviä. “Minä” olen jotain pysyvämpää, jotain muuta.
Tämä näkökulma on keskeinen siksi, että meillä on taipumusta säntäillä ja poukkoilla ajatustemme perässä. Olemme herkästi ajatustemme vietävissä, emmekä kiinnitä huomiota siihen, mitä tai miten ajattelemme. Emme muista, että ajatukset itsessään ovat subjektiivisia tulkintoja. Emmekä kyseenalaista ajatuksiamme, mistä päästään seuraavaan näkökulmaan.
Kaikki ajatuksesi eivät ole totta
Päänsisäisen maailmamme päähenkilönä meillä on taipumusta pitää itseämme luotettavana kertojana. Ajattelemme, että sisäinen sepitteemme on totta. Ja tavallaan se onkin, sillä subjektiivinen kokemuksemme on meille sillä hetkellä aina totta.
Silti ajatuksemme eivät välttämättä ole. Olemme voineet tulkita maailmaa virheellisesti. Voimme olla esimerkiksi nälkäisiä tai väsyneitä, mikä vaikuttaa ajatuksiimme. Meiltä voi puuttua tietoa, joka vaikuttaisi ajatukseemme. Arvomaailmamme voi muuttua, mikä muuttaa myös ajatuksiamme. Voimme muuttaa mielipidettämme, jolloin yksi totena pitämämme ajatus vaihtuu toiseksi, emmekä edes huomaa, että olemme juuri vaihtaneet sitä, mikä on “totta”.
Päämme vetelee surutta yhtäläisyysmerkkejä, joita emme itse välttämättä tule huomanneeksi. Ajattelemme, että se, miten asian koen = totta. Ajattelemme, että tulkintani tapahtuneesta = totta. Ajattelemme, että muistoni = totta. Joskus ne ovat totta. Joskus ne taas eivät ole.
Voi olla rampauttavaa viettää päivät kyseenalaistaen kaikkea, mitä ajattelee. Sen sijaan aika ajoin olisi hyvä tutkia niitä sinnikkäitä ajatuksia, joita pidämme totena, ja jotka kuitenkin tuntuvat olevan enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Kokeile neljää vapauttavaa kysymystä
Löysin Byron Katien “The Workin” eli neljä vapauttavaa kysymystä Saku Tuomisen kirjasta Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on. Kirjassa Tuominen esittelee Katien neljä kysymystä, joiden avulla voimme vapautua omista ajatusvankiloistamme. Ne menevät näin:
- Onko se totta?
- Voinko absoluuttisesti tietää, että se on totta?
- Miten reagoit, kun uskot tämän ajatuksen?
- Kuka olisit ilman tätä ajatusta?
Kysymällä nämä kysymykset itseltään voi saada itsensä kiinni ajatuksista, jotka eivät ole totta ja joita ilman olisi parempi elää. Näiden kysymysten avulla omia ajatuksia voi kehittää ja jalostaa.
Ajatukset ovat vain ajatuksia. Ne ovat ohimeneviä ja muuttuvia. Kaikki ajatukset eivät ole totta. Ne ovat vain sen hetkisiä tietoja ja tulkintoja. Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi. Sinulla on kyky ajatella ajatteluasi ja muuttaa sitä. Sinä olet jotain muuta.