Palaute painelee kolmea triggeriä

Ei se noin mennyt! Kuka sinä olet sanomaan? En kai minä tee tuollaisia virheitä? Kaiken sen jälkeen, mitä olen vuoksesi tehnyt, kuinka sinä kehtaat sanoa minulle noin?

Nämä ovat tyypillisiä reaktioita ihmisen sisäisessä uutislähetyksessä, kun saamme kriittistä palautetta, kertoo Thanks for the Feedback. Sen ovat kirjoittaneet Douglas Stone ja Sheila Heen, jotka ovat luennoitsijoita Harward Law Schoolissa ja Program on Negotiationissa. Kirjassaan he penkovat palautteen vastaanottamista: miksi se on niin vaikeaa ja miten voisimme kääntää palautteen rakentavaksi kasvuksi.

Thanks for the Feedback esittelee kolme eri triggeriä, jotka aktivoituvat kritiikistä. Joko palaute on kohtuuton tai väärä, se tulee väärältä henkilöltä tai se uhkaa identiteettiämme. Otetaan esimerkiksi tilanne, että kollega tai pomo tulee sanomaan: ”Sinä olit huolimaton, etkä testannut koodiasi kunnolla ja nyt tuotantoon on päässyt bugi”. Millaisia reaktioita meissä tuolloin tapahtuu?

Totuustriggeri

Totuustriggeri aktivoituu, kun palaute tuntuu meistä epätodenmukaiselta, kohtuuttomalta tai yksinkertaisesti väärältä. Sisäinen monologi pulputtaa: ”Ei voi pitää paikkansa! Ihan varmasti testasin huolellisesti ihan niin kuin aina. Sitä paitsi se yksi testitapaus oli muutenkin ihan järjetön eikä sellaista tilannetta koskaan todellisuudessa edes tapahdu.”

Kun palautteen laukaisema tunnekuohu on laantunut – ja se voi ottaa aikansa – on mahdollista tarkastella saatua palautetta rakentavalla tavalla. Ensin on olennaista tunnistaa, että reaktion laukaisi nimenomaan totuustriggeri. Sen jälkeen lähde nojaamaan hitaasti asennosta ”tuo ei voi pitää paikkansa” kohti kysymystä: ”Mitä oikein on tapahtunut ja olisiko minulle voinut kuitenkin sattua jokin erehdys?”

Meillä kaikilla on sokeita pisteitä, huolimattomia päiviä ja hetkellisiä ajatuskatkoksia. Siis seuraava askel on kysyä palautteenantajalta lisätietoja: ”Missä bugi on? Onko minulta mahdollisesti jäänyt joku testitapaus huomaamatta? Voidaanko katsoa tätä vähän tarkemmin?”

Ihmissuhdetriggeri

Ihmissuhdetriggeri aktivoituu sen vuoksi, että palaute tulee mielestämme väärältä henkilöltä. Sisäisen ääninauhan sisältö: ”Kuka sinä olet sanomaan, kun et ymmärrä yhtään, millaisia ongelmia tässä projektissa on? Miten voit syyttää minua huolimattomuudesta sen jälkeen, kun olen joustanut ja tehnyt tätä koodia yötä päivää päästäkseni sinun asettamaan kohtuuttomaan aikatauluun? Minäkö muka huolimaton? Sinun koodisi se vasta bugista ja luokatonta onkin!”

Näissä tilanteissa on aivan kohtuuttoman helppo lähteä sivuraiteelle väittelemään siitä, kumpi on pahempi tai onko toisella oikeutta tulla antamaan palautetta. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri keskustelua. Nämä ”niin mutta kun sinä” -tyyppiset vastaiskut täytyy käsitellä erikseen ja on hyvä istua alas tutkimaan rauhassa, kuinka kumpikin osapuoli on vaikuttanut tilanteen syntyyn.

Se ei ole kuitenkaan palautteen käsittelyn kannalta se ensisijainen tavoite. Meidän pitäisi opetella laittamaan ihmissuhde sivuun ja tarkastelemaan ensin varsinaista saatua palautetta.

On jälleen aika avata keskustelu ja selvittää, miten bugi on päässyt tuotantoon ja olisiko sen estäminen ollut tilanteessa inhimillisesti mahdollista. Entä miten vastaava voidaan jatkossa estää? Vasta myöhemmin otetaan puheeksi kohtuuttomat aikataulut tai kollegan koodin puutteet.

Identiteettitriggeri

Kun palaute uhkaa identiteettiämme, meidän käsitystämme siitä keitä me olemme, identiteettitriggeri aktivoituu. Silloin sisällä kuuluu: ”En minä ole huolimaton, minähän olen aina valpas ja tarkka ja korkea laatu on minulle tärkeää! En minä tee tällaisia virheitä, ei minun jäljiltäni tuotantoon pääse bugeja. Enhän minä ole noin huono… vai olenko?”

Riippuen ihmisen omasta ohjelmoinnista, kritiikin vastaanottaminen ja virheen tekeminen saattaa tuntua murskaavalta. Sen sijaan, että pystyisimme tarkastelemaan tapahtunutta ja myöntämään, että nyt tuli tehtyä virhe, uppoamme syviin vesiin ja ajattelemme, että me olemme virhe. Kuvittelemme, että yhden erehdyksen jälkeen maineemme ja identiteettimme on mennyttä.

Palaute täytyisi saada oikeaan mittasuhteeseen. Yksi virhe ei tee ihmisestä huolimatonta persoonaa eikä yksi tuotantoon päässyt bugi tee kenestäkään huonoa devaajaa. Jokaiselle sattuu välillä virheitä, etenkin paineen alla, väsyneenä ja vaikeissa olosuhteissa. Olennaista on kääntää katse pois siitä, miten minulle on saattanut tapahtua tällainen virhe, kohti kysymystä: ”Mitä voisin tästä oppia ja mitä teen jatkossa toisin?”

Rauhoitu, tunnista, etene

Kriittinen palaute painelee meissä triggereitä, emmekä voi tälle mekanismille lähtökohtaisesti mitään. Harjaantunut palautteen vastaanottaja osaa rauhoittaa itsensä reaktion tullen, tunnistaa aktivoituneen triggerin ja löytää tien pois vastareaktiosta kohti ratkaisua, kasvua ja kehitystä.

Mikä triggeri sinulla tyypillisesti aktivoituu? Tunnistatko eri monologit omasta elämästäsi? Jätä kommentti tai tule jutulle aiheesta Koodarikuiskaajan Slackiin!

TL;DR: Kritiikki aktivoi meissä kolme eri triggeriä

  • Totuustriggeri aktivoituu, kun palaute on meistä epätodenmukainen tai kohtuuton.
    • Avain on selvittää, onko palautteen antajalla jotain sellaista tietoa, mitä meillä ei ole.
  • Ihmissuhdetriggeri aktivoituu, jos palautteen antajalla ei ole mielestämme oikeutta antaa meille kyseistä palautetta.
    • Olennaista on erottaa ihmissuhde ja siihen liittyvät keskustelu itse palautteesta ja tarkastella saatua palautetta erillisenä asiana.
  • Identiteettitriggeri aktivoituu, kun palaute uhkaa sitä kuvaa, joka meillä on itsestämme.
    • Identiteetin ollessa uhattuna on tärkeää saada palaute oikeaan mittasuhteeseen ja etsiä palautteesta kasvun mahdollisuus
  • Lisätietoja kirjasta Thanks for the Feedback – Douglas Stone & Sheila Heen

Vai mitä mieltä oot?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *