Kun tehtävänä on puhua päättäjä puolelleen, heti ensimmäisenä törmätään tuttuun vaivaan. Sisuskaluissa alkaa kalvaa kammottava epäilys: mitä jos paljastun huijariksi. Koska siis kaikkien on yksinkertaisesti oltava minua parempia, etevämpiä, koulutetumpia ja taitavampia tässä asiassa. Pian se paljastuu kaikille ja minä olen mennyttä.
Lienee selvää, että tällaisten ajatusten kourissa on vaikea puhua vakuuttavasti sille, joka vartioi muristen rahojaan, aikaansa, yritystään tai mainettaan. Vaikeaa, muttei mahdotonta. Mutta ihan pirun vaikeaa.
Kun käynnistelin Koodarikuiskaajaa, jouduin vastaamaan joka ikisessä käänteessä kysymyksiin ”Ai siis mitä aiot tehdä?” ja ”Siis miksi aiot tehdä?” ja ”Miten ihmeessä sinä muka sen aiot tehdä?”. Kerta toisensa jälkeen etsin itsestäni vastauksia huijarisyndrooman kourissa. Eihän tähän ole olemassakaan mitään täsmällistä koulutusta, mihin nojata. Ei ole spesifejä edeltäjiä, joiden jalanjäljissä tassutella. Millä ihmeen natsoilla minä muka meinaan raivata tien?
Sitten tapasin juhlissa kaksi koodaria
Anteeksi muruset, siis kaksi softainssiä tapasin. Mahtavia tyyppejä molemmat. Kerroin heille aikeistani, ajatuksistani, perusteluistani ja mitä vimmatummin he nyökyttivät aikomusteni ääneenlausumien äärellä, sitä suurempi rauha minut valtasi. Olen jonkun oikean jäljillä. Selvästi olen.
Silti seuraavana päivänä, kun kasasin Mistä on kyse ja Kuka tämä on -sivujen sisältöä ihan sama epävarmuuden tunne valtasi minut taas. Joo-o, minä tiedän mitä minä haluan saada aikaan ja miksi haluan saada sen aikaan ja on minulla aika hyvä käsitys siitäkin, miten aion saada sen aikaan. Mutta se on vain aika hyvä käsitys – ei absoluuttinen varmuus tai totuus.
Silti murisevalle johtajalle asiaa esittäessäni minun pitää puristaa itsestäni esiin se varmuus, että tästä tulee vielä ihan järjettömän hyvä, usko vaan! Teksteistäni pitää huokua luottamus tilanteeseen ja usko siihen, että minä kyllä pystyn tähän. Ja sitten mieleni valtasi kysymys: millä Martti Ahtisaari välttää huijarisyndrooman?
Niinpä googletin vähäsen
Entinen presidenttimme, rauhan Nobelilla palkittu Ahtisaari on tehnyt uran diplomaattina. Siis neuvotellut valtioiden välisiä suhteita. Tiukkoja paikkoja joka mittapuulla. Mistä hän on löytänyt itsevarmuuden ja uskon omaan tekemiseensä, että hän on uskaltanut lähteä ratkomaan kansainvälisiä konflikteja? Mitkä ovat alkujaan Ahtisaaren natsat, ennen kuin kilometrit alkoivat puhua puolestaan?
Mikäli Wikipediaan on luottaminen, Ahtisaari on koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Siis opettaja. Opettaminen on välillä melkoista konfliktien selvittelyä ja kunnioitan opettajia, etenkin yläasteen opettajia, äärettömästi. Heidän työnsä on tuskaisasta ja arvokasta. Mutta en kuuna kullan valkeana olisi olettanut, että Ahtisaari on lähtökohdiltaan opettaja. Se huojensi minua vähän.
Ihmisestä voi tulla kutakuinkin mitä tahansa, kun hän niin haluaa. Vaikkapa kansainvälisiä konflikteja ratkova rauhannobelisti. Minä uskon vakaasti, että olen vuosien päästä koodia työkseen käsittelevien luottohenkilö, kun he haluavat opetella uusia kommunikaatiotaitoja. Ehkä silloin joku googlettaa, että miten minä alussa vältin huijarisyndrooman. Hei sinä tulevaisuuden tyyppi, joka eksyt tänne reissuillasi, voin paljastaa: en välttynyt. Menin eteenpäin siitä huolimatta.
Tule jatkamaan keskustelua kanssani Koodarikuiskaajan Slackiin.