On rehellisyyttä ja sitten on rehellisyydeksi naamioitua ilkeyttä, törkeyttä tai kostonhalua. On myös rehellisyyttä, joka muuttuu myötätunnon puuttuessa ajattelemattomaksi loukkaukseksi. Sillä rehellisyys ilman myötätuntoa on julmuutta, kuten Bruce Kasanoff kirjoittaa.
Koska rehellisyyttä arvostetaan (syystäkin), saatamme ajatella, että rehellisyyden nimissä saa sanoa mitä tahansa. Saatamme myös ajatella, ettei rehellisyydestä saa suuttua. Vähän samaan tapaan kuin saatamme ajatella, että totuudesta ei saa suuttua. Mitä tästä oikein tulee, jos ihmiset ryhtyvät totuudesta ja rehellisyydestä suuttumaan?
Miksi en voi vain olla rehellinen?
Ihmis- ja viestintäasioissa on sellainen tuskastuttava puoli, että se, mitä sanoja valitsemme käyttää, ei yksistään ratkaise sitä, millainen vaikutus viestillämme on. Samat sanat sanottuina toisessa hetkessä, toisella äänenpainolla tai toiselle ihmiselle voivat saada aikaan täysin toisenlaisen reaktion tai lopputuloksen. Jos minun pitäisi määrittää yksi ainoa tekijä, joka vaikuttaa sanojemme vaikutukseen kaikkein eniten, se on tarkoituksemme.
Siksi on kysyttävä, mikä on tarkoituksemme rehellisyyden takana. Mitä oikein yritämme saada aikaan? Vasta sen jälkeen voimme arvioida, onko se, mitä aiomme sanoa, varmasti se, mitä siinä hetkessä kannattaa sanoa. Rehellinen voi nimittäin olla monella eri tavalla ja useilla eri sanavalinnoilla.
Se, että jokin on totta tai rehellistä, ei vielä tee siitä ystävällistä tai välttämättä edes tehokasta. Etenkään, jos aikomuksemme ei edes ole olla ystävällisiä, myötätuntoisia tai rakentavia. Lisäksi jos olemme todella rehellisiä – nimittäin itsellemme – saatamme saada itsemme kiinni siitä, että se, minkä uskottelemme olevan rehellisyyttä, onkin rehellisyyden kaapuun naamioitua ilkeyttä, kostonhalua tai tarvetta näpäyttää. Tällainen “rehellisyys” on parempi jättää sanomatta.
Rehellisyyden taakse ei voi mennä piiloon
Jos tarkoituksemme on käydä antoisaa keskustelua, auttaa toista tulemaan paremmaksi ihmiseksi tai korjata ihmissuhdetta, ei riitä, että on rehellinen. On oltava myös rakentava, myötätuntoinen ja ymmärtäväinen. Ilman näitä rehellisyys todennäköisesti aiheuttaa vain tuhoa.
Toisen loukkaannuttua julmasti sanoitetusta rehellisyydestä ei sanoja voi mennä sen taakse piiloon, että “mä olin vaan rehellinen!”. Meillä on vastuuta sanoistamme silloinkin, kun puhumme totta ja olemme rehellisiä. Emme voi vain töräyttää sisuksistamme ilmoille sitä, mitä pidämme totena, vaan meidän on myös mietittävä, millaisia vaikutuksia haluamme sanoillamme olevan. Etenkin, jos aihe tai tilanne on herkkä.
Tai toki voimme töräyttää, mutta sitten meidän on elettävä niiden seurausten kanssa, joita sanoillamme on. Emmekä voi syyttää maailmaa siitä, että se ei ota rehellisyyttämme vastaan niin kuin haluaisimme.
Rehellisyys on ilman muuta tärkeä ja arvostettava ominaisuus. Kun sen yhdistää myötätuntoon, syntyy vahvoja ihmissuhteita, turvallista työkulttuuria ja parempaa yhteisymmärrystä.
TL;DR Rehellisyys on hyve, mutta sen varjolla ei saa olla ilkeä
- Myötätunnon puuttuessa rehellisyys voi muuttua ajattelemattomaksi loukkaukseksi.
- Tarkoituksemme vaikuttaa sanojemme vaikutukseen kaikkein eniten. Kysy siis itseltäsi, mitä yrität saada aikaan.
- Meillä on vastuu sanoistamme silloinkin, kun puhumme totta ja olemme rehellisiä.
- Pelkkä rehellisyys ei riitä. On oltava myös rakentava, myötätuntoinen ja ymmärtäväinen.