Kun kirjoitin siitä, miksi ihminen jankuttaa, sain lukijoilta tunnustuksia omasta jankuttamisestaan. Moni tuntui hieman nolostelevan havaintoa siitä, että tulee joskus jankuttaneeksi. Osa myös tunnisti, mitkä ovat ne tilanteet, joissa tulee jankutettua.
Näin aihetta kommentoi Koodarikuiskaajan Slackissa Jarno Virtanen:
“Jäin miettimään tilanteita, joissa itse olen ollut se jankkaaja. Se yleensä liittyy asiaan, josta koen, että se pitää olla tietyllä tavalla, että se ei ole mikään mielipideasia. Kyseessä ei ole semmonen tilanne, että toinen sanoo toista ja toinen toista, vaan että organisaatiossa ei vaan saada tehtyä jotain asiaa, joka mun mielestä olis pakko korjata. Sanotaan nyt esimerkiksi joku tietoturvakäytäntö (tai sen puute), joka ei aiheuta välitöntä uhkaa, mutta on semmonen, että sen tekemällä parantaa potentiaalisia uhkia.”
On helppo nähdä, miten tällaisessa tilanteessa tulisi toistaneeksi itseään kerran jos toisenkin, jos oma viesti ei tuntuisi menevän perille. Mitä enemmän kannamme huolta tai turhautumista, sitä todennäköisemmin itse kustakin kuoriutuu jankuttaja. Toistamme itseämme kuulluksi tulemisen toivossa.
Jos jankuttaminen ei kuitenkaan tunnu auttavan, mitä kannattaisi tehdä?
Kuinka saada viesti läpi jankuttamatta
Osoittaa hyvää itsereflektiota ylipäätään havaita, että jankuttaa. Se on tärkeä ensiaskel tilanteen ratkaisemiseksi molempia tyydyttävällä tavalla. Jankuttaminen on eräänlainen pattitilanne, jossa saman asian toistaminen (hitaammin, äänekkäämmin, vihaisemmin tai lisää faktoja tiskiin latomalla) ei välttämättä liikuta asiaa haluttuun suuntaan.
Sen sijaan on hyvä ottaa askel sivuun, tarkkailla, mitä tilanteessa tapahtuu, sekä pyrkiä tulemaan tietoisemmaksi omasta ja toisen sisäisestä maailmasta.
Aloita itsetutkiskelulla
Kun huomaat jankuttavasi, istu alas ja vastaa itsellesi seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä tunteita tämä asia tai tilanne minussa herättää?
- Mitä huolia, pelkoja tai stressinaiheita minulla on tähän asiaan liittyen?
- Mikä toisen käytöksessä saa minut jankuttamaan?
- Mitä tarvitsisin, jotta voisin lopettaa jankuttamisen?
- Jos en voi saada sitä, onko jotain muuta, mihin voisin olla riittävän tyytyväinen?
- Jos en voi saada sitäkään, onko vielä jotain muuta, minkä voisin hyväksyä?
- Jos en voi saada sitä, onko jotain muuta, mihin voisin olla riittävän tyytyväinen?
Usein jo pelkästään omasta sisäisestä maailmastaan tietoiseksi tuleminen auttaa meitä rauhoittumaan. Epämääräinen musta stressimöhkö jäsentyy konkreettisemmiksi asioiksi, ja omankin näkökulman mittasuhteet tulevat paremmin näkyviin. On myös helpompi hakea uusia viestintätapoja, kun tietää tarkemmin, mitä oikeastaan tarvitsee ja toivoo tapahtuvan.
Asetu hetkeksi toisen kenkiin
Seuraava tehtävä on yrittää miettiä, miksi toinen ei suostu kuulemaan tai vastaamaan sillä tavalla kuin toivoisimme:
- Miten vastapuoli konkreettisesti reagoi?
- Mitä hän ehkä tuntee juuri nyt?
- Mikä voisi selittää tähänastisen käytöksen/reagoimattomuuden?
- Mitkä ovat hänen intressinsä tilanteessa?
- Miten/keneltä hän ottaisi tämän näkökulman vastaan parhaiten?
- Miksi hänen voi olla vaikea kuulla, mitä haluaisin sanoa?
Vaikka emme olisi samaa mieltä, voimme silti ymmärtää toista. Mitä paremmin pystymme samaistumaan toisen näkökulmaan ja mitä syvällisemmin ymmärrämme heidän tarpeitaan ja motiivejaan, sitä helpompi meidän on miettiä heitä kiinnostavia perusteluja asiallemme.
Viesti pohdintojesi tulokset
Pohdintojen jälkeen viestimme hieman enemmän metatasolla kuin aiemmin. Emme puhu pelkästään itse asiasta, vaan myös siitä, miksi se saa meidät jankuttamaan. Kerromme, millaisia huolia ja pelkoja meillä aiheeseen liittyen on. Otamme huomioon, miten intressimme ovat mahdollisesti ristiriidassa. Esimerkiksi näin:
“Hei, olen ottanut tämän tietoturvakäytäntöasian puheeksi monta kertaa ja arvelen, että se saattaa turhauttaa. Huomaan jankuttavani siksi, että minulla on aika kova huoli siitä, millaisia vaikutuksia tällä asialla voi olla. Ymmärrän, että meillä on hyvin rajalliset resurssit ja joudumme jatkuvasti tasapainoilemaan erilaisten kehitystehtävien välillä. Minun on kuitenkin vaikea jättää tätä asiaa rauhaan ennen kuin voin luottaa siihen, että tähän uhkaan liittyvät huolet on ainakin riittävän syvällisesti otettu huomioon. Voisimmeko käydä vielä kertaalleen läpi nämä perustelut?”
Voimme auttaa kuulijaa metatasolla
Voimme auttaa toista kuulemaan asiamme jankutuksen takana, jos toistamisen sijaan nousemme keskustelemaan siitä, mikä keskustelua hiertää. Kun myönnämme rehellisesti jankuttavamme, toisenkin on helpompi palata keskustelun äärelle, vaikka se turhauttaisikin. Toinen ei välttämättä lainkaan hahmota, mitä spesifisti tarvitsisimme, jotta voisimme antaa asian olla.
Toisinaan käy myös ilmi, että emme ole itse osanneet ilmaista itseämme tarkasti. Toinen ei välttämättä ole lainkaan kuullut asiaa sillä vakavuudella kuin olemme tarkoittaneet. Metapuhe auttaa myös tarkistamaan, olemmeko samalla sivulla asian vakavuudesta.
Olemme oppineet ajattelemaan, että asioista puhuminen riittää. Oletamme, että faktat, data ja perustelut riittävät. Jos asia ei kerralla mene perille, perustelemme lisää ja paremmin.
Tosiasiassa viestintä, neuvottelu, argumentointi, ihmissuhteet ja tiimityö ovat paljon enemmän keskustelua metatasosta: mielipiteistä, prioriteeteista, kompromisseista, tasapainoilusta – ja tunteista. Silloinkin, kun kyseessä ovat järkiperäiset asiat.
TL;DR: Mitä kannattaisi tehdä, jos jankuttaminen ei tunnu auttavan?
- Havaitse, että jankutat.
- Pohdi omia tunteitasi ja tarpeitasi.
- Mieti, miksi toinen ei suostu kuulemaan tai vastaamaan sillä tavalla kuin toivoisit.
- Mitä paremmin ymmärrät toisen näkökulman, sitä vakuuttavampia perusteluja voit esittää.
- Kerro vastapuolelle varsinaisen asian lisäksi sen taustalla vaikuttavista asioista.
- Faktat, data ja perustelut eivät riitä, vaan tarvitaan keskustelua myös meta-tason asioista.