Kävelin erään yrityksen yhteiskeittiöön viedäkseni kahvikupin tiskikoneeseen. Altaassa lojui kasapäin kuppeja täynnä likaista vettä, kuten niin usein työpaikkojen keittiössä on. Lausahdin minua saattamassa olleelle asiakkaalle:
“Menetän aina uskoni ihmiskuntaan työpaikkojen keittiössä. Miten on mahdollista, että kahvikupit eivät päädy tiskikoneeseen? Miten ihmiset voivat olla niin piittaamattomia ja itsekkäitä?”
Asiakas katsahti minuun ja torui hymyillen: “Nythän teet itse juuri päin vastoin kuin mitä olet meitä opettanut! Entäs ‘Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?’ Entä jos näitä ihmisiä ei ole lapsesta pitäen opetettu laittamaan astioita koneeseen? Tai heille ei ole perehdytyksen yhteydessä kukaan muistanut kertoa, että tässä yrityksessä jokainen laittaa itse omat kahvikuppinsa?”
Olin tästä lausunnosta yhtä aikaa sekä riemuissani että nolostunut. Riemuissani, koska oppi oli selvästi mennyt perille. Nolostunut siitä, että putosin itse ihan samaan kuoppaan. Toisaalta hyvä niin, sillä se osoitti jälleen kerran, kuinka tavallista näihin kuoppiin putoaminen on ja miksi sieltä on vain kivuttava työllä ja tuskalla ylös kerta toisensa jälkeen.
Tähän kapuamistyöhön on olemassa työkaluja ja yksi niistä on Hanlonin partaveitsi.
Hanlonin partaveitsi auttaa katsomaan asiaa toisesta näkökulmasta
‘Never attribute to malice that which can be adequately explained by neglect.’
Robert J. Hanlon
Hanlonin partaveitsen ajatus on yksinkertainen: “Älä koskaan oleta pahuudeksi sitä, minkä voi selittää myös huolimattomuudella.” Meillä on tapana olettaa, että meidän näkökulmastamme ikävä teko tai tapahtuma on toisen taholta tarkoituksella pahantahtoinen.
Kun joku myöhästyy, tulkitsemme sen niin, ettei toinen välitä meistä eikä kunnioita aikaamme. Kun joku jättää astiat tiskialtaaseen lojumaan, tulkitsemme, että ihminen on piittaamaton. Kun joku ei toimita lupaamaansa asiaa ajallaan, tulkitsemme, että hän haluaa tahallaan hankaloittaa elämäämme. Kun kollega sanoo meille jotain epämääräistä, oletamme välittömästi, että hän tahtoo loukata meitä.
Kuitenkin valtaosassa tapauksista tämä ensimmäinen ja automaattinen tulkintamme on väärä. Useimmiten kyse ei ole meistä ollenkaan. Useimmiten ihmisellä on toimintaansa jokin ihan muu syy. Välillä syytä ei ole, asiat vaan sattuivat tapahtumaan. Joka tapauksessa olisi syytä pysähtyä ensimmäisen tulkinnan ääreen ja olettaa, että kaikki ei ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää.
Emmehän itsekään tarkoita olla pahantahtoisia – ainakaan useimmiten
Yksi yksinkertainen todistusaineisto Hanlonin partaveitsen puolesta löytyy meistä itsestämme. Teemme vähän väliä kaikenlaisia virheitä ja harha-askelia. Sanomme välillä jotain todella pöljää. Välillä myöhästymme. Olemme toisinaan huolimattomia. Kuulemme ja kuuntelemme huonosti, priorisoimme väärin, emmekä osaa toimittaa sitä, mitä meiltä odotetaan.
Emme kuitenkaan tarkoita mitään näistä pahuudella. Minkään näistä perimmäinen tarkoitus ei ole olla tahallaan ilkeä. Ainakaan useimmiten.
Tässä onkin Hanlonin partaveitsen haaste. On tietenkin olemassa joitain yksittäisiä yksilöitä ja tekoja, jotka ovat pahantahtoisia. On olemassa poikkeuksia, joissa ihminen on tarkoittanut teollaan joko tietoisesti tai tiedostamatta jotain pahaa.
Hanlonin partaveitsi ei siis kehoita, kuten en minäkään, olemaan loppumattoman sinisilmäinen. Ei ole tarkoitus antaa kenenkään käyttää hyväksi tai kohdella väärin. Tarkoitus on vain kerätä ensimmäistä reaktiotamme enemmän todistusaineistoa, ennen kuin teemme johtopäätöksiä. Tarkoitus on kyseenalaistaa ja haastaa, jotta päätyy mahdollisimman totuudenmukaiseen tulkintaan.
Pahantahtoinen vai huolimaton?
Kun siis tapahtuu jotain, mikä pistää sapettamaan oikein huolella, pysähdy. Kysy itseltäsi: mistä tiedän, että teko on pahantahtoinen? Voisiko olla, että ihminen oli vain huolimaton tai ajattelematon? Mitä jos tässä ei alkuunkaan ole kyse minusta?
TL;DR: Hanlonin partaveitsi olettaa ajattelemattomuutta pahantahtoisuuden sijaan
- Ihmisellä on taipumus olettaa, että ikävä tapahtuma oli tarkoituksella pahantahtoinen.
- Annamme asioille nopeasti pahimman mahdollisen tulkinnan ja pitäydymme siinä.
- Hanlonin partaveitsi sen sijaan neuvoo: “Älä koskaan oleta pahuudeksi sitä, minkä voi selittää myös huolimattomuudella.”
- Useimmiten ihminen ei ole tarkoittanut mitään pahaa, vaan kaiken takana on ajattelemattomuus tai huolimattomuus.
- Kun antaa näille tulkinnoille mahdollisuuden, voi lähestyä asiaa järkevämmin ja rauhallisemmin.
- Malli ei kuitenkaan kehoita loputtomaan sinisilmäisyyteen: jotkut ihmiset ja teot voivat olla pahantahtoisia.