Oletko joskus kuunnellut jotakuta, ehkä pitkäänkin, saamatta aivan kiinni, mistä toinen puhuu? Kyse ei ole siitä, etteivätkö lauseet olisi koherentteja, kerronta loogisesti etenevää ja kertomuksen aihekin suunnilleen selvillä. Silti jotenkin on sellainen olo, että ei kuulijana aivan saa kiinni, mitä tässä viestintähetkessä oikein tapahtuu.
Oivalsin tässä taannoin, että itselleni kuunteleminen muuttuu vaikeaksi, jos en ole ihan varma, mikä keskustelun konteksti on. Kontekstiin liittyy kaksi asiaa:
- Miksi toinen on valinnut kertoa minulle tästä asiasta?
- Mitä minulta odotetaan suhteessa kertomukseen?
Jos emme tiedä, miksi juuri meille kerrotaan juuri tämä asia, meidän voi olla vaikea motivoitua kuuntelemaan sitä. Joskus roolimme kollegoina, ystävinä ja puolisoina on toki olla pelkkää korvalihaa toisen omalle prosessille, mutta pidemmän päälle se muuttuu puuduttavaksi, jos emme saa pointista kiinni. Jos taas emme tiedä, mitä meiltä odotetaan, meidän voi olla vaikea osallistua keskusteluun tai ylipäätään kuunnella kertomusta poimien siitä oikeita asioita.
Kerro juristille ensin kysymys ja vasta sitten tarina
Yhden näkökulman tähän asiaan saa juristeilta. Juristiystäväni ja internetin päivystävä lakimies Jussi Kari sanoi minulle taannoin, että kun ihmiset keskustelevat juristien kanssa, olisi tärkeää kertoa ensin kysymys ja vasta sitten tarina.
Usein ihmiset lähestyvät tilannetta toisin päin. He kertovat ensin juristille juurta jaksain, mitä on tapahtunut, ja vasta lopuksi kysyvät sen, mitä haluavat tietää. Usein kysymyksen jälkeen juristi pyytää kuitenkin ihmistä kertomaan tarinan uudelleen.
Miksi? Siksi, että nyt hän tietää, mitä hän kuuntelee. Vasta kysymyksen jälkeen juristi voi kuunnellessaan arvioida, mitkä palat ihmisen tarinassa liittyvät juuri siihen kysymykseen, joka on esitetty. Tarinassa on nimittäin taatusti myös paloja, jotka eivät liity.
Ilman tiedettyä kysymystä ihminen yrittää kuunnella ja muistaa kaiken, eikä se yleensä onnistu. Siksi kannattaa kertoa ensin, mihin kaipaa vastausta, ja sitten vasta itse tarina.
Pienikin viittaus kontekstista auttaa paljon
Keskustelun kontekstin luominen voi tapahtua hyvin yksinkertaisilla ja pienillä lauseilla, joiden ei edes tarvitse olla erityisen eksplisiittisiä. Kontekstia ei siis tarvitsee joka kerta vääntää ratakiskosta. Esimerkiksi tällaiset lauseet voivat riittää mainiosti:
- “Et ikinä arvaa, mitä mulle tapahtui tänään töissä…”
- Tarina on sinusta yllättävä, tunteellinen tai mielenkiintoinen.
- Minun tehtäväni on kuunnella ja myötäelää.
- “Äh, mua ärsyttää ihan hitosti, kun…”
- Sinulla on turhautumista sydämelläsi.
- Minun tehtäväni on kuunnella ja myötäelää.
- “Mä en oikein tiedä, mitä päättäisin…”
- Kamppailet valintojen välillä.
- Minun tehtäväni on kuunnella eri vaihtoehtoja, jotta voin tarvittaessa kertoa oman näkemykseni asiasta.
- “Mitä mieltä sä olisit tällaisesta …”
- Sinulla on joku idea tai ajatus, josta haluat kertoa.
- Minun tehtäväni on kuunnella sitä arvioiden, miten itse siihen suhtaudun.
- “Mua jäi vaivaamaan, kun…”
- Sinulla on mielen päällä jotain, jonka haluat purkaa.
- Minä valmistaudun kuulemaan empaattisesti ja vastaanottavaisesti.
Voi toki olla, että tulkitsemme kontekstin väärin tai se muuttuu matkan aikana. Se kuuluu elävän keskustelun luonteeseen. Pysymme kuitenkin kiinnostuneempina ja sitoutuneempina keskusteluun, kun olemme alusta asti aktiivisia osapuolia keskustelun kulussa.
Kontekstin suhteen voi olla myös hyvin läpinäkyvä
Jos tällaisten edellä mainittujen kaltaisten mikrokontekstien heittäminen tarinan alkuun ei tunnu luontevalta, asiaa voi lähestyä myös konkreettisemmin. Ennen kuin alkaa kertoa toiselle tarinaansa, voi oman tarkoitusperänsä ääreen pysähtyä: Miksi haluan kertoa tämän tarinan tälle ihmiselle? Mikä on pointtini? Mitä toivon häneltä?
Lopputuloksena voi tulla kommunikoineeksi jotain tämän kaltaista:
- “Mulla on yksi tarina, jonka haluaisin jakaa. Ehditkö kuunnella minua?”
- “Olen vähän jumissa eri vaihtoehtojen välillä ja kaipaisin sinulta näkemyksiä siihen, mikä näistä vaihtoehdoista olisi sinun mielestäsi paras.”
- “Haluaisin tulla kuulluksi. Voisitko kuunnella asiaani neuvomatta tai ratkomatta ongelmaani?”
- “Tänään sattui minulle merkityksellinen asia, ja haluaisin selvittää ajatuksiani kertomalla siitä sinulle.”
Jos olet hukassa, pyydä kontekstia
Jos olet puolestasi kuuntelevana osapuolena, etkä oikein saa kiinni, mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu, voit pyytää kontekstia. Tämä on ilman muuta helpommin sanottu kuin tehty. Itsekin tajuan välillä vasta vartin jälkeen, että nyt olisi pitänyt kyllä jo aikaa sitten keskeyttää ja pyytää suuntaviivoja kuuntelemiselle.
Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. Toisinaan olen pyytänyt kontekstia keskustelulle vasta koko keskustelun jälkeen, ja jo pelkästään se on osoittautunut hedelmälliseksi. Kontekstin kuulemisen jälkeen toisen kertomus voi muuttua ymmärrettävämmäksi, vaikka se olisi jo kokonaan kerrottu.
Koska kontekstin pyytäminen voi olla herkkä asia, hyvä taktiikka on jättää kysymättä miksi. Samaa asiaa voi pyytää esimerkiksi näin:
- “Hei oota, nyt mä huomaan, että mulla on vaikeuksia seurata sun tarinaa. Auttaisitko mua sen verran, että kertoisit, mitä sä toivoisit multa? Kuuntelenko vaan vai kaipaatko mielipidettä johonkin tai muuta osallistumista?”
- “Hei oota, mä tiivistän, mitä oon kuullut tähän asti. [tiivistys] Sainko kiinni olennaisen? Olen nimittäin ollut vähän epävarma siitä, mikä tämän sun tarinan teema on.”
- “Hei oota, mä luulin, että mä kuuntelin kertomusta sun päivästä, mutta nyt mä olenkin vähän epävarma, mistä me puhutaan. Kertoisitko mulle nopeasti, mitä sä kaipaat tältä keskustelulta?”
Tutumman ja läheisemmän ihmisen kanssa – etenkin sellaisen, jonka kanssa kontekstoinnista on puhuttu jo aiemmin – voi pyytää suorempaankin: “Hei saisinko kontekstin, niin mun ois helpompi kuunnella sua: miksi sä kerrot tätä juttua ja mikä mun rooli on?”
Konteksti parantaa sekä kuulijan että kertojan elämänlaatua, koska se parantaa keskustelun laatua. Kertoja saa paremman vastineen kertomukselleen, ja kuulija jaksaa ja osaa kuunnella paremmin. Ja jos vastapuolella on juristi, lisäksi säästyy aikaa ja rahaa.
TL;DR Keskustelun konteksti, eli miksi toinen kertoo tätä minulle ja mitä hän minulta odottaa
- Jos toisen kertomus on periaatteessa aivan ymmärrettävä, mutta et silti koe olevasi tilanteen tasalla, kannattaa selvittää keskustelun konteksti.
- Jos kontekstia ei tiedä, kuunteleminen ja keskusteluun osallistuminen voivat tuntua vaikeilta.
- Voit luoda kontekstin kuulijalle pienellä johdantolauseella. Voit myös sanoa suoraan, miksi haluat kertoa tarinasi ja mitä kuulijalta odotat.
- Konteksti parantaa keskustelun laatua, vaikka sen kuulisi vasta kertomuksen jälkeen.