Viimeksi nostin esiin, että kesken syvän ajattelun ja flow’n häiritty devaaja on ymmärrettävästi ja perustellusti ärtynyt. Yhtä tärkeää on myös nostaa esiin se tosiasia, että devaaja ei saa tällä kuitenkaan vapaalippua huonolle käytökselle. On nimittäin sellaisiakin yksilöitä, jotka ovat ärtyneitä ja pahantuulisia aina.
Osa näistä yksilöistä yrittää tehdä omasta luonteestaan ja työn luonteesta itselleen viitan, joka oikeuttaa pahantuulisuuden. ”Eikö jokaisella ole oikeus olla oma itsensä, pitääkö tässä nyt ruveta jotakin päivänsädettä esittämään?” Toiset yksilöt taas eivät tunnu näkevän eivätkä tunnistavan omaa käytöstään alkuunkaan.
”Mä vaan oon tämmönen”
On totta, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä eikä kannata yrittää esittää olevansa jotain muuta. Se syö ihmisen elävältä. Tähän tulee kuitenkin pieni mutta. Työpaikalla olisi kuitenkin syytä yrittää olla sivistynyt ja kohtelias, ammattimainen ja yhteistyöhaluinen.
Tämän lisäksi ihmisolento tekee itselleen aika paljon hallaa, jos tekee omista luonteenpiirteistään tai taipumuksistaan linnakkeen. Ihminen ei ”ole vain tämmönen” vaan ihminen on paljon kaikkea ja muuttuu läpi elämän. Kaikkia taipumuksia voi kehittää – osaa vähän suuremmalla työllä kuin toisia – ja valtaosa opituista ja perityistä toimintamalleista on itse asiassa aika kaukana siitä, mitä ihminen voisi parhaimmillaan olla.
Toki on syytäkin tietää itselleen luontaiset toimintatavat ja hyväksyä ne. Kehittyä voi vain siitä pisteestä, missä on. Mutta täytyy olla tarkkana, ettei päästä itseään liian helpolla ja heittäydy sellaiseen kuvitelmaan, että mitään ei ole tehtävissä.
Ai olenko minä muka äkäinen?
Sitten on se toinen ryhmä, joka ei huomaa omaa käytöstään. Jokainenhan meistä on aika ajoin omalle käytökselleen sokea. Mitä enemmän vietämme aikaamme päämme sisällä, mitä syvemmälle ajatuksiimme uppoudumme, mitä vähemmän kuuntelemme kehomme viestejä ja olemme läsnä tilanteessa, sitä sokeammaksi muutumme.
Sen sijaan pitäisi havahtua pitkin päivää tiedostamaan, mitä on meneillään. Toki liialla analysoinnilla saa itsensä ihan solmuun, eikä elämässä ole tarkoitus jatkuvasti syynätä ja analysoida itseään ja omaa käytöstään. Silloin tällöin on hyvä silti pysähtyä miettimään omia reaktioitaan. Miksi minä nyt noin sanoin tai tein?
Otetaan esimerkiksi juuri tämä keskittyneen ajattelun aikaansaama epämukavuus ja flow’n keskeytymisestä syntyvä ärtymys. On varsin helppo syyttää sitä keskeyttäjää. ”Mikä MÄNTTI, kun tulee tähän noin huitomaan. Minulla on kyllä ihan täysi oikeus ärähtää!”
Ehkä niinkin. Mutta oletko varmasti riittävän tietoinen, mikä sai sinut ärähtämään? Koska reaktio tapahtuu aina sinussa itsessäsi eikä ympäröivässä maailmassa. Olennaista on miettiä sitäkin, että mitä sillä omalla reaktiolla tahtoo saada aikaan. Mikä on tällaisen reaktion lopputulos ja onko se lopputulos sen reaktion arvioinen?
Jos tunnistat ärtymyksesi lähteet, pyrit olemaan asiallinen ja ystävällinen siinä välillä myös onnistuen, etkä ole ihan aina pahalla tuulella, ei syytä huoleen. Jos taas joku näistä lauseista tuntui vähän epämukavalta lukea, niin tule juttelemaan aiheesta kanssani Koodarikuiskaajan Slackiin.
TL;DR: ihmisellä ei ole syytä olla mäntti
- Flown keskeytymisestä aiheutuva ärtymys ei ole vapaalippu käyttäytyä huonosti.
- Ihminen ei lähtökohtaisesti ”ole vain tämmöinen”, aina pahantuulinen ja ärtynyt.
- Itseään voi kehittää läpi elämän.
- Tärkeää on tunnistaa omat reaktiot ja niiden aiheuttajat.