Mikä siinä onkin, että perheen läsnäolo palauttaa normaalin aikuisen ihmisen takaisin teinivuosiin? Yhtäkkiä luonteesta tislautuvat esiin ne karmeimmat piirteet, hermoista lähtee puolet ja järjestä valtaosa.
Joka joulu minä ainakin vannon, että tänä vuonna vietetään leppoisa, lämminhenkinen ja kiiltokuvat kateelliseksi tekevä perhejoulu. Ollaan ihmisiksi, jos ei nyt ihan lähimmäisiksi, ja sitten BOOM! Ensimmäisen neljän tunnin jälkeen olen valmis lukkiutumaan loppupäiväksi halkoliiteriin.
No ehkä vähän liioittelen, ei se nyt aivan näin kamalaa ole. Mutta valtaosa silti tunnistanee, että perhe saa hermon kiristymään tehokkaammin kuin mikään muu. Läheisten ihmisten seurassa sitä laskee suojamuurit ja aseet ja ehkäpä juuri siksi he pääsevät ihon alle niin lujaa ja nopeasti.
Ja koska joulu on jälleen nurkan takana, ei auta kuin kysyä, mitä tänä vuonna voisin tehdä toisin?
Käännä ketutus kasvun paikaksi
Perhe ei ole vuodessa muuttunut hirveästi mihinkään, kuten en minäkään, vaikka jotain kasvua eittämättä onkin tapahtunut. Siksi on epätodennäköistä, etteivätkö samat ilmiöt toistuisi jälleen tänäkin vuonna. Olemme luonnoiltamme kovin erilaisia ja koska perheen seurassa filtteröidään vähän vähemmän kuin muun maailman kanssa, jossain kohtaa hermo päässä lähtee kiertymään kohti katkeamispistettään.
Tämähän on mitä parhain tilaisuus tutkia omaa käytöstään ja luonnettaan. Siis omaa, ei niiden muiden. Heti kun huomaa kireyden hiipivän hartioiden seudulle, kannattaa pysähtyä ja kysyä itseltään, että jahas, mitäs nyt tapahtuu.
Yleensä kyse on siitä, että perheenjäseneltä tulee jotain palautteenkaltaista. Palaute saattaa olla:
- Suoraa: ”Jeesus miten karmean ruma villapaita.”
- Epäsuoraa: ”Pitäisköhän sun jättää toi toinen joulutorttu syömättä.”
- Ehkäpä ihan syystä: ”No voisit sinäkin vähän auttaa tämän pöydän kattamisen kanssa.”
- Ehkä täysin syyttä: ”Sä vaan oot tollanen ilonpilaaja.”
- Melko asiatonta: ”Haha, kato millainen pömppömaha sulla on!”
- Piilotettua: ”Ei tätäkään olisi saatu valmiiksi, ellen minä olisi sitä tehnyt.”
- Hämärää: ”Sulle on niin vaikea ostaa lahjoja.”
- Päivänselvää: ”Sulle ei mikään ikinä kelpaa.”
Aina sanottua ei ole tarkoitettu palautteeksi, mutta alitajuinen mielemme kuulee näissä palautteen ja yleensä se on triggeri, joka laukaisee reaktion. Useimmiten tuo reaktio on joko pakene, puolustaudu tai hyökkää. Jos tässä hetkessä pystyy pysähtymään ja hengittämään palleaan asti, on mahdollista analysoida, mikä triggeri aktivoitui.
Tunnista triggerit ja tutki niitä
Kirjassa Thanks for the Feedback (Douglas Stone & Sheila Heen) esitellään kolme eri palautteen laukaisemaa triggeriä: totuus, ihmissuhde ja identiteetti.
- Totuustriggeri kuulostaa päässä kutakuinkin tältä:
- ”No eipäs ole, enpäs ole, ei pidä paikkansa, liioittelet, ei se noin mennyt, ei näin tapahtunut, eikä tästä sitä paitsi ole mitään apua.”
- Ihmissuhdetriggeri kuulostaa päänsisäisessä monologissa tältä:
- ”Kuka sinä olet sanomaan, paraskin puhuja, kaiken sen jälkeen mitä minäkin olen sinun hyväksesi tehnyt, itse olet ja sinun vikasi tämä oikeasti oli.”
- Ja identiteettitriggeri saa ihmisen joko kysymään:
- ”Olenko minä muka noin huono ihminen, teinkö muka noin väärin?”
- Tai huutamaan:
- ”EN OLE NOIN HUONO IHMINEN, ENKÄ TEHNYT VÄÄRIN!”
Siis mikä triggeri aktivoitui? Jo pelkästään tämän tunnistaminen saattaa riittää siihen, että omaa reaktiota pystyy hieman hillitsemään. Hillitymmästä tunnetilasta voi kysyä, että onko tämä palaute aiheellinen eli kannattaisiko sitä kuunnella vai onko se parempi jättää omaan arvoonsa, napata toinen joulutorttu kouraan ja livahtaa olohuoneeseen leikkimään koiran kanssa. Se kun ei anna palautetta painostasi, paidastasi eikä piirteistäsi.
Jos masteroi tämän taidon perheen kanssa, pääsee aloittamaan uuden vuoden ykkösluokan palauteninjana. Ja jos nyt kuitenkin käy niin, niin kuin todennäköisesti käy, että käpy silti kärähtää ja palaute polttaa sulakkeen, ei se haittaa. Jäähdy, pyydä anteeksi, anna anteeksi ja jatka matkaa.
Mitenkäs on sinun laitasi? Saako perhe hermon kireälle vai onko kaikki sulassa sovussa suklaarasioiden kanssa? Tervetuloa jäähtymään kanssamme Koodarikuiskaajan Slackiin!