Tunnista ja tunnusta ydinarvosi

Arvoja tarvitsee harvoin ajatella aktiivisesti arjessa ja silti ne määrittävät kaikkea tekemistämme. Mitä ostamme, kenen kanssa vietämme aikaa, mihin firmaan menemme töihin ja millaisissa projekteissa viihdymme. Ne kaikki nivoutuvat sen ympärille, mitä pidämme arvokkaana.

Toisinaan joudumme toki tekemään valintoja ja päätöksiä, jotka sotivat – tiedostettuja tai tiedostamattomia – arvojamme vastaan. Sen seurauksena on ennen pitkää henkisesti ja/tai fyysisesti melko tukala olo. Siksi omien ydinarvojen tunteminen ja tunnustaminen on olennaista.

Miten niin tunteminen ja tunnustaminen

Eikö sen pitäisi olla kaikille ihan itsestään selvää, että mikä kenenkin arvo on? Niinhän sitä äkkiseltään luulisi. Mutta oikeastaan arvot muodostuvat meille melko huomaamatta, eikä niitä juuri koskaan tule aktiivisesti miettineeksi. Kysyin eräässä koulutuksessa parilta kymmeneltä tyypiltä, että kuinka moni on kuluneen vuoden aikana tutkinut, mitkä omat ydinarvot ovat. Ei noussut käden kättä.

Lisäksi ongelmallista on se, että omat arvomme ovat joskus ristiriidassa sen kanssa, mitä luulemme muiden pitävän arvokkaana ja minkä siksi pitäisi meidän itsemmekin mielestä olla arvokasta. Ympäröivä kulttuuri tekee oletuksia asioiden arvosta. Jos omista arvoistaan ei ole kartalla, ei välttämättä osaa, uskalla tai hoksaa puolustaa omia valintojaan, vaan taipuu toteuttamaan muiden arvostamaa, mutta itselle väärää elämää.

Tutustu omiin arvoihisi

Tässä ei tehdä nyt tiedettä, eikä tätä tarvitse saada kerralla oikein. Olen melko varma, että ihmisen arvot saattavat muuttua. Toisaalta itsetuntemus vahvistuu asteittain, jolloin saattaa myöhemmin huomata arvelleensa aiemmin väärin. Tarkoitus on saada ensimmäinen versio, jonka avulla voi tutkailla omaa elämää ja ymmärtää omia reaktioitaan, olojaan ja valintojaan paremmin.

Tapoja paljon tutkinut James Clear ehdottaa, että kannattaa seuloa erilaisten ydinarvojen listasta korkeintaan viisi itselleen tärkeintä. Jos kaikki on tärkeintä, mikään ei ole tärkeintä. Tein itse tämän harjoituksen hiljattain ja hitusen hämmennyin itse prosessista sekä sen lopputuloksesta. Käyn tapahtumat läpi vaihe vaiheelta ja suosittelen, että teet itse saman nyt heti, koska muuten se vain jää tekemättä.

Karsi ensin helpot pois, sitten vertaile tämä vai tämä

Valitsin pohjaksi James Clearin listaaman Core Values Listin, jossa on 57 ydinarvoa. Se ei ole täydellinen, eikä se ole ainoa ja voit hyvin käyttää mitä tahansa muutakin arvolistaa. Olennaista on se, että lista on riittävän runsas ja monipuolinen.

Luin ensin koko listan läpi ja tunnustelin sanoja. Sen jälkeen aloitin ottamalla niin sanotusti löysät pois. En esimerkiksi ole uskonnollinen, joten spirituality ja religion oli helppo nypätä pois listalta. Mutta helppojen karsimisen jälkeenkin listalla oli varmaan 35 ydinarvoa. Tuskainen homma.

Tässä kohtaa muistuttelin itselleni, että tämä ei ole lopullinen kohtalo eikä lopputuloksen tarvitse olla täydellinen. Väittäisin, että listan lopullinen muoto riippuu myös vähän päivästä. Siis aloin vertailla: tämä vai tämä. Kumpi on minulle tärkeämpää, autonomia vai yhteisöllisyys? Kumpi on tärkeämpi, kiltteys vai oikeus?

Elämänvalintojani miettimällä ja normaaleja käyttäytymismalleja tutkailemalla sain haarukoitua, että ydinarvojani ovat ainakin vastuullisuus, autonomia, kasvu ja harmonia. Silti kaiken tämän kovan työn ja karmean karsimisen jälkeenkin listassa oli vielä liki 15 arvoa ja enää yksi paikkaa jäljellä.

Rehellinen katsaus suoraan peiliin

Listassa oli jäljellä työhön liittyviä arvoja, kuten johtajuus, merkityksellinen työ, haastavuus, osaaminen, kontribuutio sekä tunnustus, maine, kunnioitus, arvostus. Huomasin puhuvani itselleni, että maine, kunnioitus, arvostus ovat merkityksellisen työn, osaamisen ja kontribuution sivutuotteita, joten jos valitsen kontribuution, tunnustus tulee sen sivutuotteena.

Tässä kohtaa oli pakko pysähtyä.

Yritin käydä arvoilla kauppaa. Minusta tuntui, että minun pitäisi valita kontribuutio tai osaaminen. Että minun pitäisi pitää niitä arvokkaimpina asioina. Mutta kun olen itselleni todella rehellinen, kivuliaan rehellinen, nolostuttavan rehellinen, on myönnettävä, että minulle tunnustus on arvokasta. Kaipaan sitä, etsin sitä ja teen asioita sen vuoksi.

Minua nolottaa arvostaa tällaista asiaa. Kulttuurimme puhuu vahvasti vaatimattomuuden ja pyyteettömän hyväntekemisen puolesta. Se, että joku tekisi jotain saadakseen arvostusta ja tunnustusta, ei tunnu minusta kulttuurisesti hyväksytyltä. Silti sitä minä kuitenkin – ainakin tällä hetkellä – arvostan.

Tunnustaminen ei ole helppoa, mutta se on tarpeen

Tämän arvon löytyminen selittää muutaman asian. Se selittää sen, miksi sisälläni alkaa kaihertaa, jos kukaan ei näe eikä tunnusta tekemääni työtä. En ole tästä asiasta riemuissani, mutta näin on. Se selittää myös sen, miksi julkiset ja esiintyvät työtehtävät sopivat minulle. Miksi aplodit tuntuvat hyvältä ja miksi koen onnistumista vasta, kun saan työstäni kiitosta.

Olen aina hakenut työlleni tunnustusta ja lähtenyt esimerkiksi työpaikoista, joissa en ole tunnustusta saanut. Jos olisin tämän arvon tiennyt aiemmin, olisin osannut kommunikoida siitä pomoilleni ja ehkä olisin jäänyt. Toisaalta autonomia on minulle niin tärkeää, että yrittäjyys olisi varmaan joka tapauksessa vienyt ennen pitkää voiton.

Ole siis itsellesi rehellinen, vaikket välttämättä pidä lopputuloksesta. Muista, että sinä ja ydinarvosi kasvatte ja kehitytte kaiken aikaa. Ja tiedosta myös se, että et pääse ydinarvojasi karkuun kieltämällä ne. Olosi on joka tapauksessa tukala, jos toimit arvojasi vastaan.

Teitkö harjoituksen? Mitä sait lopputulokseksi? Yllättikö? Oletko listaan tyytyväinen? Mitä muita ajatuksia aihe sinussa herättää? Tule jutulle koodarikuiskaajan Slackiin tai jätä kommentti!

TL;DR: Tunnista ja tunnusta ydinarvosi

• Ydinarvot ovat ne, joita pidämme tärkeimpänä ja jotka ohjaavat valintojamme ja elämäämme.
• Omiin arvoihin kannattaa säännöllisesti tutustua ja tutkia, ovatko omat elämänvalinnat linjassa omien arvojen kanssa.
• Arvoihin voi tutustua esimerkiksi käymällä läpi James Clearin Core Values Listin ja haarukoimalla niistä korkeintaan viisi itselleen tärkeintä.
• Kannattaa olla rehellinen, sillä välillä arvostamme eri asioita, kuin mitä ajattelemme, että meidän pitäisi arvostaa.