Olen kiinnittänyt huomiota jännään ilmiöön. Ilmiö alkaa siten, että ihminen kertoo jostain itselleen tunteellisesta, haastavasta tai epämukavasta asiasta. Juuri kun tunnelma alkaa muuttua hieman raskaaksi ja kuulijassa herää myötätuntoa, kertoja yhtäkkiä torhiintuu ja toteaa jotain tämänkaltaista: “No, se nyt on, mitä se on.”
Tällaisia äkillisiä “korjausliikkeitä” on monen näköisiä. Esimerkiksi:
- “No joo, mutta ei siitä sen enempää.”
- “Ei tämä kuitenkaan mikään nyyhkytarina ole!”
- “En sitten kaipaa mitään sääliä.”
- “Sellaista sattuu.”
- “Semmoista se on.”
- “No mutta se on ollutta ja mennyttä.”
- “Joo, no mutta eiköhän ruveta töihin.”
- “Jaa, mun täytyykin tästä lähteä.”
Näiden lausahdusten tehtävä on vähätellä kokemusta, tehdä siitä pienempi ja vaarattomampi. Tai sitten ne päättävät keskustelun, jotta sen äärelle ei tarvitse pysähtyä enää pidemmäksi aikaa.
Myötätunnolle on välillä vaikea antautua
Teen myös itse noin tilanteissa, joissa en kestä ottaa vastaan myötätuntoa. Myötätunto saattaa nimittäin ensin voimistaa tunnetilaa, koska se hoitaa sitä. Usein myötätuntoinen vastaus houkuttelee esiin itkun tai muun tunnereaktion.
Lisäksi myötätunnon vastaanottaminen vaatii antautumista ja haavoittuvaiseksi asettumista. Aina se ei tunnu turvalliselta tai siinä hetkessä mahdolliselta. Voi olla tarve pitää itseään kasassa tai ei ole ihan varma, pystyykö toinen sitten kuitenkaan ottamaan vastaan sitä, mikä omista sisuksista haluaisi nousta esiin.
Toisaalta jos tälle kokemukselle ei koskaan antaudu, se saattaa vaikeuttaa yhteyden muodostumista läheisiin ihmisiin.
“Korjausliike” estää yhteyden muodostumista
Myötätunto on ihmisten välisen yhteyden rakennuspalikka. Kun ymmärrämme toisen kertomusta, meissä herää myötätuntoa ja halua olla toiselle tukena. Se ei ole sääliä eikä toisen tunteissa vellomista, vaan kanssakulkemista ja turvallisen tilan luomista toiselle vaikealla hetkellä, jotta tämä saa prosessoida omia tunteitaan.
On ymmärrettävää, että kun yhteys omiin tunteisiin alkaa kertomuksen aikana muodostua, tekee mieli peruuttaa ja laittaa ovi säppiin. “En halua mennä tuonne, se tuntuu ikävältä.” Mutta juuri noita tunteita kohti kulkeminen turvallisen läheisen läsnä ollessa auttaa meitä pääsemään asioista yli. Samaan aikaan se luo vahvempaa yhteyttä kuulijan ja kertojan välille.
Jos taas estää myötätunnon suorittamalla jonkinlaisen “korjausliikkeen” aina, kun jokin alkaa tuntua jossain, kuulija saattaa kokea, että ovi vedetään kiinni juuri silloin, kun oltaisiin oltu jonkun arvokkaan äärellä.
Pysähdy hetkeksi ottamaan vastaan myötätuntoa
Myötätunnon vastaanottamisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että tarinaa täytyy jäädä vatkaamaan tuntikausiksi tai asiaa täytyy analysoida loputtomiin. Joskus ihan pieni hetki myötätunnon äärellä riittää siihen, että olo tuntuu jo paremmalta – ja kuulija saa kokea olevansa toisen tukena. Kun siis seuraavan kerran huomaat, että sinun tekisi mieli “vähätellä” käsillä olevaa keskustelua tai “taputella” se äkkiä valmiiksi, kokeile pysähtyä myötätunnon äärelle hetkeksi.
Sano itsellesi tai kuulijalle, että “tämä tuntuu epämukavalta ja haluaisin lopettaa tämän keskustelun, mutta kokeilen hetken toimia toisin”. Sen jälkeen istu hetki hiljaa sen tunteen kanssa, mikä sinussa herää. Jos toinen yrittää ratkoa tilannetta puhumalla, pyydä häntäkin olemaan hetki hiljaa. Jos mielesi tekee kertoa, mitä ajattelet, kerro. Lopuksi sano: “kiitos, kun kuuntelit ja olit läsnä”, vaikket olisikaan sanonut mitään.
Kun raotamme myötätuntoisesti ovea niille asioille, jotka tuntuvat vaikeilta, sisään pääsee valoa, ja olo helpottuu.
TL;DR ”Korjausliike” torjuu myötätunnon
- Monet ”korjausliikkeenä” käytetyt lausahdukset vähättelevät kertojan kokemusta tai päättävät keskustelun aiheesta ja estävät siten kuulijaa osoittamasta myötätuntoa.
- Myötätunnon vastaanottaminen on usein vaikeaa, koska se vaatii haavoittuvaiseksi asettumista ja saattaa ensin voimistaa ei-toivottua tunnetilaa.
- Myötätunto kuitenkin parantaa sen vastaanottajan oloa ja rakentaa ihmisten välistä yhteyttä.
- Jos myötätunnon vastaanottaminen tuntuu sinusta vaikeata, kokeile seuraavalla kerralla istua tunteen kanssa hetken pidempään.